WinCapita, valuuttakauppa ja viranomaisrikollisuus

Median ja viranomaisten myötävaikutuksella kansakunnan tajuntaan on ajettu käsitys, jonka mukaan “400% uskomattomia vuosituottoja” lupaillut WinCapita olisi suomen suurin talousrikos. Viranomaisten mukaan kaikkien mukaanlähteneiden olisi pitänyt ymmärtää 400% vuosituottojen olevan käytännössä mahdottomia ja korkeat tuottolupaukset olisi sen vuoksi pitänyt tulkita selviksi merkeiksi rikollisesta toiminnasta. Tätä viranomaisten logiikkaa seuraten, jokaisen mukaan liittyneen uuden jäsenen täytyi siten olla tietoinen klubin rikollisesta luonteesta.

Tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani tulen osoittamaan, kuinka viranomaiset ja valtamedia ovat viimeisen reilun kahden vuoden aikana luoneet vivutetusta valuuttakaupasta tarkoituksenmukaisesti ja täysin tietoisesti vääriä käsityksiä. Kun tämä viranomaisten ja median itse synnyttämä ja ylläpitämä virallinen totuus saatiin lopulta juurrutettua kansakunnan selkäytimeen, saattoivat viranomaiset yleisen mielipiteen oikeuttamina ottaa käyttöönsä törkeistä rikoksista tutut pakkotoimenpiteet, kuten pidätykset ja jäsenistön omaisuuden takavarikoinnit.

Kun WinCapita syksyllä 2007 leimattiin ensimmäisen kerran sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintoyksikön päällikön Jouni Laihon toimesta laittomaksi pyramidipeliksi, se tehtiin ilmiselvästi vain hyvin vähäisen tutkinnan perusteella. Viranomaisten mukaan WinCapitan täytyi olla laiton, sillä se tarjosi hyvää tuottoa ja veti puoleensa paljon ihmisiä. Näin Jouni Laiho kertoi syksyllä 2007 käsityksiään silloisesta WinClubista:

“Se (aineisto) mikä meillä on käytettävissä, antaa viitteitä siitä että kyseessä on rahankeräyslaissa rangaistavaksi säädetty pyramidipeli”… “Sellaisiakin havaintoja meillä on, että mukaan lähtevä sidotaan sopimussakkoklausuulein vaitiolovelvollisuuksiin.” (MTV3 23.9.2007)

Kun WinCapita sitten keväällä 2008 katosi verkosta, ainoaksi totuudeksi jäi viranomaisten muodostama käsitys. Nyt he astuivat julkisuuteen itsevarmuutta uhkuen. He olivat varoittaneet jäsenistöä jo puoli vuotta aikaisemmin, mutta tuolloin oppi ei ollut mennyt perille. Päinvastoin, syksyisten viranomaislausuntojen jälkeen jäsenmäärä suorastaan räjähti käsiin.

Tämän röyhkeän tottelemattomuuden vuoksi jäsenistöä tulisi rangaista nyt ankarasti ja näyttävästi. Kukaan WinCapitan jäsen ei olisi turvassa. Hölmö ja ahne kansa opetettaisiin kerralla kuuliaisiksi. WinCapitasta tehtäisiin näyttävä ennakkotapaus. Kaikki WinCapita-sijoittajat tulisivat saamaan rangaistuksensa.

Ja niin KRP, viranomaiset ja media ryhtyivät yksissä tuumin soveltamaan jäsenistöön voittajan oikeutta. Uppiniskaisen jäsenistön julkinen nöyryyttäminen olisi ensimmäinen askel.

Rikostorjunnan asiantuntija Risto Karhunen Finanssialan keskusliitosta sai aloittaa ruoskimisen. Kysyttäessä syytä rikosilmoitusten vähyyteen, Karhunen katsoi tarpeelliseksi omalta osaltaan vahvistaa median ylläpitämää käsitystä WinCapitan jäsenistöstä erityisen ahneina ja hölmöinä ihmisinä:

“Yksinkertainen syy ilmoitusten vähäisyyteen on häpeä. Tällaiset tappiot halutaan pitää omana tietona, uskoo rikostorjunnan asiantuntija Risto Karhunen Finanssialan keskusliitosta. Karhusen mukaan huimia tuottoja lupaavien sijoitussivustojen kanssa leikkiin lähtevä on yksinkertaisesti ahne ja hölmö.” (YLE Uutiset 18.3.2008)

Jouni Laihosta pelkkä hölmöys ja ahneus ei riittänyt selittämään klubin valtaisaa suosiota. Pitäisi lyödä vielä kovemmin. Virkamiehen arvovallalla hän itse koki tärkeäksi korostaa nimenomaan kaikkien 10 000 jäsenen rikollista luonnetta. Sen joka ei olisi rikollinen, täytyisi vaihtoehtoisesti olla älyllisesti jälkeenjäänyt:

“Sekin on mahdollista, että joku sinisilmäinen on tullut aidosti huijatuksi. Mutta näiden joukko on todella pieni, Laiho toteaa.” (MTV3-STT 11.4.2008)

Kun pelkkä vihjailu ei enää riittänyt, asiat sanottiin suoraan:

“Jopa tuhannet voivat olla WinCapita-rikollisia. Poliisi epäilee törkeästä petoksesta muutaman kymmenen hengen porukkaa.” (Aamulehti 16.5.2008)

Klubin jäsenet kuitenkin tiesivät, ettei totuus olisi niin mustavalkea. Yksittäiset jäsenet eivät voineet olla tietoisia mahdollisista väärinkäytöksistä. Koko klubin toiminta seisoi vain yhden miehen harteilla, joka piti toiminnan yksityiskohdat visusti omina liikesalaisuuksinaan. Jäsenistön suuntaan kaikki näytti luotettavalta ja klubi toimitti sen minkä lupasi. Mutta tämä ei Keskusrikospoliisia kiinnostanut.

Viranomaisten puolelta yksimielisyys koko jäsenistön osallisuudesta rikolliseen toimintaan oltiin saavutettu jo paljon ennen kuin asiaa oltiin ryhdytty edes tutkimaan. Kaiken kruunasi MTV3:n itse itselleen myöntämä ja näyttävästi uutisoima palkinto, jossa WinCapita uutisointi luokiteltiin vuoden journalistiseksi teoksi. Mutta pokaali ei tyydyttänyt tuhansia tyytymättömiä jäseniä. Jokin tässä kaikessa haisi, eikä se suinkaan ollut WinCapita 400% tuottolupauksineen. Jotan muuta oli pahasti pielessä.

KRP oli nyt voittanut ensimmäisen erän ja sai oikeutuksen valita mielivaltaisesti kenet tahansa WinCapitaan sijoittaneen ihmisen, asettaa hänet epäillyksi vakavista rikoksista, kuten törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta, sekä käyttää häntä vastaan laaja-alaisia pakkotoimenpiteitä, kuten omaisuuden takavarikointeja, henkistä painostusta ja vapauden rajoituksia.

Ihmiset, joihin pakkotoimenpiteitä kohdistettiin, olivat pääosin aivan tavallisia työtä tekeviä, veronsa maksavia kansalaisia. Mutta julkisuudessa puhuttiin huumekauppiaista, rahanpesijöistä ja pedofiileistä. Toki 10 000 ihmisen joukkoon mahtuu aina muutamia hairahtuneita, joten mistä muusta tällainen uutisointi kertoo, kun valtavasta tarpeesta mustamaalata WinCapitaa ja sen jäsenistöä kaikin mahdollisin keinoin?

Valitettavasti tämä on nykyjournalismin tila ja siihen on tyydyttävä, mikäli aikoo valtakunnan virallista uutistarjontaa seurata. WinCapita-tapaus muistuttaa suuressa määrin viimeaikoina yhä selvemmäksi käynyttä valtaeliitin kontrollia kansalaisten mielipiteiden ja virallisten totuuksien muodostamisessa.

Syksyllä 2009 saimme seurata tragikoomista sikainfluenssarokotus-farssia. Vaikka sikainfluenssa-aalto oli normaalia kausi-influenssaa noin 10-kertaa vaarattomampi, saatiin sadat miljoonat ihmiset kautta maailman manipuloitua ottamaan rokote, jonka tiedettiin sisältävän terveydelle haitallisia ainesosia ja jonka pitkäaikaisvaikutuksista kenelläkään ei voinut olla varmaa tietoa. Myöhemmin selvisi, että rokotuksista päättävä viranomaistaho (THL) oli tilannut rokotteen yhtiöltä, joka oli aiemmin myöntänyt THL:lle 6 miljoonan euron lahjoituksen. Haiskahtaako korruptiolta? Ei voi haista, sillä virallisen totuuden mukaan suomessa ei ole korruptiota. Ja sillä selvä!

Kohta heti perään julkistettiin vuoden 2009 Nobelin rauhanpalkinto Barack Obamalle, joka ei suinkaan ollut lopettanut sotaa Irakissa tai Afganistanissa kuten oli luvannut, vaan päinvastoin laajentanut sotatoimialuettaan Pakistaniin ja uhkaili nyt Irania uudella sodalla. Koska virallisen totuuden mukaan rauhaan pakottaminen on ehdottomasti paras (ja aseteollisuudelle tuottoisin) tapa lopettaa (lue: ylläpitää) kriisi, päätti Obama viime viikolla lisätä Afganistanissa majaa pitävien sotilaidensa määrää 30 000 miehellä.

Mutta kovaa kiirettä kuului samaan aikaan myös vuonna 2007 Nobelin rauhanpalkinnolla muistetun Al Goren elämään. Marraskuun lopulla nimittäin varmistui, että universaaliksi viralliseksi totuudeksi kohotettu ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei todellisuudessa pitänytkään paikkansa. Itseasiassa tämä oli ollut epävirallisilla tasoilla jo pitkään selviö, mutta viimeisimmät paljastukset tekivät ilmastohuijauksen hieman hitaimmillekin selväksi.

Climategate lempinimen sannut skandaali sai alkunsa nettiin vuotaneista sähköposteista, joissa johtavat ilmastonmuutoksen tutkijat jäivät kiinni mittaustulosten vääristelystä, tieteellisen vertaisarvioinnin “järjestelystä” ja epäedullisten mittaustulosten tuhoamisesta. Siitä huolimatta suomen valtamedia yhä edelleen jatkaa pelottelukampaniaansa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kamaluudesta, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

WinCapitan ympärille muodostunut valheellinen “virallinen totuus” ei siis ole mitään uutta auringon alla. Päin vastoin, se on osa laajempaa ilmiötä. Onneksi meillä vielä on kuitenkin käytössämme vapaa internet ja voimme jättää valtamedian tarjoaman propagandan omaan arvoonsa. Mutta suuren synkän varjon tämä kaikki jokatapauksessa langettaa demokratiakäsitystemme ylle.

WinCapita-tapausta jo pitkään seuranneena ja vivutetun valuuttakaupan logiikkaan tarkoin perehtyneenä, tunnen tarvetta nostaa esiin muutamia tapaukseen liittyviä ratkaisevan tärkeitä seikkoja, joista tähän saakka on valtakunnan medioissa järjestelmällisesti vaiettu.

En ota sen suuremmin kantaa itse WinCapita-sijoitusklubiin tai sen toiminnan laillisuuteen. Vain Hannu Kailajärvi voi yksin tietää mitä sijoitusklubin tileillä tapahtui. Kenelläkään muulla henkilöllä ei klubin toiminnan aikana ollut pääsyä klubin tilitietoihin, eivätkä tavalliset rivijäsenet ole siten voineet mitenkään olla tietoisia mahdollisista väärinkäytöksistä.

Sen vuoksi toivonkin, että jokainen WinCapitan vuoksi vaikeuksiin joutunut jäsen selvittäisi itselleen erityisen tarkasti muutamat pankki- ja rahajärjestelmään, sekä vivutettuun valuuttakauppaan liittyvät perusasiat, ennen oikeuden eteen astumista. Ilman perustietämystä siitä, kuinka vivutettu valuuttakauppa käytännön tasolla toimii ja mitä asioita oikeudessa kannattaa painottaa, viranomaisilla on käytössään jäsenistön ymmärtämättömyyteen perustuva etu, joka voi johtaa tärkeiden tosiasioiden noteeraamattomuuteen ja kokonaiskuvan hämärtymiseen. KRP:lle ei pidä antaa sitä pienintäkään etua.

Kaikki WinCapitan jäsenet ymmärtävät, ettei valtakunnan virallisten medioiden ylläpitämä virallinen totuus WinCapita-sijoitusklubista pidä paikkaansa. Ehkäpä kaikkein selvimmin tämä kulminoituu WinCapita “-huijauksen” yhteydessä mainittuihin “mahdottomiin” 400% tuottoennusteisiin, joiden johdosta kansan mielipidet saatiin käännettyä klubia vastaan, koko WinCapitan jäsenistö tehtiin julkisuudessa naurun alaiseksi ja joiden perusteella monet takavarikot ovat saaneet oikeutuksensa. Mutta kun näitä tuottolupauksia tarkastellaan vähänkään tarkemmin, paljastuu niiden pohjalta viranomaisten ja median ylläpitämä, suorastaan käsittämättömän läpinäkyvä tapa yksinkertaistaa asioita ja tehdä niistä siten jäsenistölle epäedullisia.

Esimerkki: Oletetaan nyt että avaamme valuutta-alustan 100-kertaista vipua tarjoavasta nettipankista ja onnistumme tekemään sen kautta 400 prosentin vuosituoton EUR/USD -valuuttaparia treidaamalla.

Nyt suuri kysymys kuuluu: Kuinka suuri osa treidaajan voitosta on hänen omaa ansiotaan ja kuinka suuri osa on seurausta pankin tarjoamasta satakertaisesta vivusta?

Vastaus:

Treidaajan oman pääoman osuus voitosta: 4%
Pankin tarjoaman vivun osuus voitosta: 396%

Johtopäätös: Tuoton suuruusluokka on suoraan verrannollinen vivun suuruuteen. Satakertainen vipu, jonka pankki tarjoaa, tarkoittaa 99% osuutta kokonaistuotosta.

Miksi pankin tarjoaman vivun osuudesta tuottojen satakertaistajana ei olla keskusteltu lainkaan koko kaksivuotisen pattitilanteen aikana? Sen sijaan viranomaisten ja muiden auktoriteettien papukaijamaisesti toistama “400% tuotot eivät ole mahdollisia” on mennyt kaikista suodattimista läpi, ilman että yksikään media on niitä koskaan kyseenalaistanut.

Jos asia oltaisiin tuotu mediassa esiin tässä totuudenmukaisessa valossa, jossa 400% tuotto oltaisiin selkeästi purettu osiin, uutisen vastaanotto olisi ollut täysin erilainen. Todellisuudessa WinCapitan tuottoennusteet lupailivatkin vain 4% vuosituottoja, jonka pankin tarjoama vipu satakertaisti.

Pankin tarjoaman vivutuksen avulla mitätön yksinumeroinen vuosituotto saadaan paisutettua satoihin prosentteihin. Juuri tähän koko vivutetun valuuttakaupan peruslogiikka pohjautuu. Ilman pankin tarjoamaa massiivista vipua treidaajan vuosituotto ei olisi 400%, vaan jäisi 4 prosenttiin.

WinCapitasta on kirjoitettu valtakunnan medioissa tuhansia lehtijuttuja, mutta kuinka monta WinCapitasta kertovaa uutista olette nähneet mediassa, jossa 400% tuottoennusteiden yhteydessä pohdittaisiin pankkien tarjoaman vivun osuutta tuottojen suuruuteen? Ei ainuttakaan, vaikka vivun osuus on sentään 99% koko potista. Eikö kyse ole siis melko oleellisesta asiasta?

Katsotaanpa seuraavaksi mitä Wikipedian ylläpitämä “virallinen totuus” sanoo WinCapitasta:

“Wincapita (aikaisemmalta nimeltään Winclub) oli sijoitus- ja verkostomarkkinointisivusto, jota epäillään pyramidihuijaukseksi. Se antoi itsestään kuvan sijoitusklubina, johon pääsi sisään kutsuttuna ja sijoittamalla jopa tuhansia euroja. Verkkosivut toimivat kolme vuotta kunnes 7.3.2008 palvelu sulkeutui. Wincapita lupasi jopa 400 prosentin tuottoja, jotka syntyisivät valuuttakaupoilla.”

Koko artikkelissa ei ole sanaakaan vivusta, vaikka siihen koko toiminta nimenomaan perustui. Tottakai 400 prosentit tuotot saadaan kuulostamaan hurjilta, jos asiaa lähdestytään jättämällä se tärkein asia – eli satakertainen vipu – kokonaan mainitsematta.

Koulujärjestelmämme ei opeta edes alkeita rahajärjestelmästämme mekanismeista ja juuri tämän ihmisten epätietoisuuden varaan media ja viranomaiset ovat propagandansa laskelmoineet.

Koska 99% vivutetun valuuttakaupan tuotoista syntyy pankkien tarjoaman vivutuksen seurauksena, tulee meidän seuraavaksi ymmärtää täsmällisesti se, kuinka ylipäänsä on mahdollista, että pankit voivat tarjota asiakkailleen näin valtavan velkavivun.

Onko kukaan koskaan ihmetellyt, kuinka netissä toimivat pankit voivat luvata asiakkaan omaa panostusta vastaan 50-, 100- tai jopa 400-kertaisesti luottoa? Kuinka on mahdollista että pankki, jolla on vaikkapa 10 000 asiakasta ja jokaisella heistä esimerkiksi 1000 euroa valuuttatreidauksessa, pystyy tarjoamaan kaikille asiakkailleen 400-kertaisen lainan suhteessa annettuun talletukseen?

Jos pankki lainaisi olemassa olevia varojaan, tulisi sen tarkoittaa, että tällaisella nettipankilla, joista harvoilla on olemassa edes fyysistä pankkirakennusta, tulisi olla jatkuvasti kassassaan 10 000 x 1 000 x 400 = neljä tuhatta miljoonaa, siis 4 miljardia euroa ylimääräistä rahaa talletuksina – vain odottamasta lainatuksi tulemista.

Eihän se voi pitää paikkansa. Eiväthän nämä pankit edes ota vastaan asiakkaiden talletuksia samalla tavoin kuin perinteisen liikepankit. Niiden toiminta perustuu yksinomaan valuuttatreidaukseen. Kuinka he sitten tuon kaiken vipuna käytettävän rahan saavat kasaan?

Pankkimaailmassa tätä temppua nimitetään luottolaajennukseksi. Pankit käyttävät valtioiden heille antamaa oikeutusta synnyttää uutta velkarahaa tyhjästä luottolaajennuksen keinoin. Synnyttääkseen uutta velkarahaa, pankit tarvitsevat asiakkaan pääoman vakuusvarannoksi.

Valuutta-alustojen toimintalogiikka eroaa hieman tavallisten liikepankkien toiminnasta:

Kun asiakas kävelee tavalliseen liikepankkiin ja kysyy lainaa vaikkapa auton ostoon, pankki ryhtyy heti arvioimaan asiakkaan takaisinmaksukykyä. Yleinen siisteys, perhe, työhistoria, luottotiedot ja varallisuus tarkistetaan heti ensimmäisenä. Vaikka kaikki vaikuttaisi olevan päällisin puolin kunnossa, pankki ei silti voi varmuudella tietää, kuinka asiakas tulee lainansa takaisinmaksusta selviämään. Pankinjohtaja ei kävele asiakkaansa kanssa autokauppaan ja varmista siten, että rahat varmasti käytetään oikeaan tarkoitukseen. Pankeilla ei ole mitään realistista mahdollisuutta seurata asiakkaansa lainarahan käyttöä. Lainan saanut asiakas voi halutessaan kävellä suoraan viereiselle Casinolle ja tuhlata kaikki rahansa juhlimiseen vielä saman päivän aikana ja hänellä on siihen kaikki oikeus. Siksi liikepankit vaativat asiakkailtaan velan vakuudeksi myös kiinteää omaisuutta.

Mutta entä jos pankki voisikin vahtia sataprosenttisesti lainarahan käyttöä? Mihin silloin tarvittaisiin fyysistä velan vakuutta? Ei mihinkään. Ja juuri tämä mahdollistaa pankkien tarjoaman huikean velkavivun valuuttakauppaan.

Vipua valuutta-alustoilleen tarjoavat pankit eivät tarvitse asiakkailtaan fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi, sillä valuutta-alustoille synnytetty velkaraha on jatkuvasti pankin oman tietokonejärjestelmän valvonnassa, eikä velan myöntämiseen ja asiakkaan rahankäyttöön liity siten mitään sellaista riskiä, joka ei olisi täydellisesti hallittavissa. Tällaisessa täysin kontrolloidussa ja lyhytkestoisessa velkatapahtumassa, velan vakuudeksi ja vakuusvarannoksi riittää pelkkä asiakkaan alkupääoma. Velka synnytetään vain treidaustapahtuman ajaksi. Kun kauppa suljetaan, velka maksetaan pois ja treidauksessa käytetty raha katoaa, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Jäljelle jää ainoastaan lyhyen kaupankäynnin seurauksena syntynyt voitto tai tappio.

Käsitellään esimerkin kautta valuuttaparia EUR/USD, jonka kurssi kaupan aloitushetkellä on 1,000 euroa. Asiakas tallettaa valuutta-alustalleen alkupääomaa 1 000 euroa. Valuutta-alustalle siirrettynä ja 100 -kertaisen vivun myötävaikutuksesta käytettävissä oleva sijoituspääoma paisutetaan 100 000 euroon, josta 99 000 euroa on tyhjästä synnytettyä velkarahaa.

Kauppaa voidaan käydä yhtä hyvin nousevan kuin laskevankin kurssikehityksen puolesta. Mikäli asiakas on vakuuttunut siitä, että lähitulevaisuudessa euron arvostus suhteessa dollariin tulee nousemaan, niin hän ostaa euroja / myy dollareita koko käytettävissä olevan vivutetun pääoman voimalla. Mikäli näkemys toteutuu ja kurssi vahvistuu 0,5 prosentilla kurssiin 1,005, asiakas on tehnyt voittoa alkuperäiselle pääomalleen 50 prosenttia. Hän osti 100 000 eurolla, myi 100 500 eurolla ja teki puolen prosentin heilahduksella 500 euron voiton, eli 50% tuoton sijoittamalleen pääomalle.

Kun kauppa avattiin, asiakas otti lainan ja kun kauppa suljettiin, asiakas maksoi lainan pois ja jäi summien erotuksen voitolle. Jos kurssi olisi kehittynyt epäsuotuisasti ja asiakas olisi tehnyt 0,5 prosenttia tappioita, hän olisi saanut takaisin enää 99 500 euroa alkuperäisestä 100 000 euron lainastaan. Lainan takaisinmaksuerästä puuttuva 500 euroa olisi otettu hänen vakuudeksi tallettamasta alkupääomastaan, jolloin asiakas olisi kärsinyt 50% tappion.

Jos asiakas ei olisi itse kauppaa sulkenut, pankin tietokonejärjestelmä olisi sulkenut sen automaattisesti hyvissä ajoin, ennen kuin tappio olisi kuluttanut asiakkaan velan vakuudeksi asetetun alkupääoman kokonaisuudessaan pois. Näin pankki rajaa oman riskinsä.

WinCapita-tapauksen valheellinen uutisointi on ollut mahdollista ihmisten yleisen tietämättömyyden johdosta. Tieto on valtaa ja WinCapita-tapauksessa tämän vallan väärinkäyttö on ollut erityisen räikeää.

Pimeissä ja kosteissa kasvuolosuhteissa viihtyvien sienien kasvatusohje pätee sellaisenaan myös valtaeliitin suhtautumiseen tavallisia kansalaisia kohtaan. “Pidä ne pimeässä ja syötä niille paskaa.”

Käytämme päivittäin rahaa. Lähes jokainen tekomme on rahajärjestelmän sanelemaa. Siitä huolimatta koulujärjestelmämme ei puhu sanallakaan siitä, mitä raha on ja miten sitä synnytetään lisää järjestelmään.

Todellisuudessa kaikki liikkeellä oleva raha on velkaa ja velalla puolestaan on korko. Kaikki liikkeellä oleva raha on siten jonkun maksamatonta velkaa pankille.

Monelle ihmiselle voi tulla yllätyksenä, että yli 95% kaikesta talouteen liikkeelle lasketusta rahasta on todellisuudessa aivan tavallisten liikepankkien synnyttämää velkarahaa.

Tämä on se tärkeä seikka, joka jokaisen WinCapitalaisen tulee pankkijärjestelmästämme tiedostaa. Ilman perinpohjaista ymmärrystä rahan todellisesta luonteesta, ihmiset ovat auttamatta auktoriteettien riepoteltavissa. Lisää informaatiota asiaan löydätte tämän sivun tekstin loppuun sijoitetusta, pankki- ja rahajärjestelmäämme hyvin havainnollistavasta, suomenkielelle tekstitetystä dokumentista.

Syy siihen miksi rahan todellisesta luonteesta vaietaan niin tehokkaasti, eikä sitä opeteta esimerkiksi peruskouluissa, johtuu siitä täsmälleen samasta syystä, minkä vuoksi keskiajan papit saarnasivat luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomalle seurakunnalleen latinaksi. Kuinka voisit vastustaa mitään sellaista, jota et voi edes ymmärtää?

Tieto on valtaa ja ylläpitääkseen omaa valta-asemaansa, erilaiset talousalan auktoriteetit, kuten pankkiiriliikkeiden ekonomit, valtionvarainministeriön virkamiehet ja taloustieteen professorit, pukevat taloustieteen niin monimutkaiseen asuun, etteivät he aina itsekään ymmärrä mitä puhuvat. Ja juuri se on tarkoituskin.

Miettikääpä kuinka massiivisesta petoksesta ja viranomaisrikollisuudesta WinCapita-tapauksessa onkaan kyse – täysin riippumatta siitä, onko Kailajärvi itse tehnyt mitään rikosta! Poliisi on takavarikoinut useiden kymmenien miljoonien eurojen arvosta useiden kymmenien tavallisten kansalaisten omaisuutta, vailla mitään näyttöä rikoksesta (tästä rikoksen toteen näyttämättömyydestä enemmän tietoa EOK:n sivuilla www.eok.fi). Vielä pahempaa kuitenkin on heidän tapansa vääristellä todellisuutta, leimata jäsenistö rikollisiksi ja kääntää siten koko kansakunnan viha WinCapita-jäsenistön niskoille.

Kaikille WinCapitalaisille tiedoksi – ilman perusteellista ymmärrystä rahajärjestelmän mekanismeista, teidät talutetaan teuraiksi samalla tavoin kuin 1990-luvun laman uhrit. Ainoastaan perinpohjainen ymmärrys pankki- ja rahajärjestelmän mekanismeista, voi teidät pelastaa.

On tärkeä ymmärtää, että puhuttaessa 400% valuuttakaupan vuosituotoista, puhutaan nimenomaan 100-KERTAISESTI VIVUTETUSTA valuuttakaupasta. Tällöin mitättömän tuntuinen yksinumeroinen vuosituotto saadaan paisumaan satakertaiseksi, aika asiassa ole mitään nokan koputtamista kenelläkään. Tästä tosiasiasta on KRP:llekin toimitettu runsaasti todistusaineistoa.

Suosittelen valuuttatreidausta lämpimästi jokaiselle kiinnostuneelle. Mutta ennen oikealla rahalla treidaamista, on tärkeää opetella tuottoisa, mutta turvallinen strategia virtuaalirahalla. Valuuttalaustan tarjoajat tarjoavat yleensä myös valuutta-alustoja harjoituskäyttöön, joiden avulla voit harjoitella valuuttakaupan saloja ilman riskiä oikean rahan menettämisestä.

Satojen prosenttien tuotot ovat täysin mahdollisia ja ne ovat 100-kertaisen vivun tapauksessa 99 prosenttisesti seurausta pankkien luottolaajennuksen keinoin aiheutetusta velkavivutuksesta. Nyt tavallisillakin kansalaisilla on mahdollisuus treidata valuutoilla niin kuin pankit ovat tehneet jo vuosien ajan.

Ohessa suora lainaus Suomen Talousdemokraattisen puolueen perustajan, Lars Östermanin blogista (http://talousdemokratia.blogspot.com). Blogiteksti on kirjoitettu 29.10.2009:

Yleisesti pankkitoiminnasta oletettua

Olet ehkä pienestä pitäen oppinut pitämään pankkeja kunnioitettavina yrityksinä joilla on tärkeä tehtävä yhteiskunnassamme. Sinulle on ehkä kerrottu että pankit vain välittävät toisten asiakkaiden talletuksia ja säästörahoja sinulle myöntäessään sinulle lainaa. Sinun on annettu ymmärtää että pankit rahoittavat toimintansa ns korkomarginaalilla, eli saatujen korkojen ja maksamiensa korkojen pienellä erotuksella. Sinun on annettu ymmärtää että pankki tyytyy tähän pieneen marginaaliin ja maksaa sen tuotolla kaikki kulunsa, menonsa, henkilökuntansa palkat, osakkeenomistajiensa osingot, johtajiensa bonukset ja vieläpä verot yhteiskunnalle.

Olet varmaan myös huomannut että pankkitoiminta maassamme on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut erittäin kannattavaa ja että useat pankit ovat raportoineet satojen miljoonien eurojen voittoja. Huomasit varmaan että Sampo-pankki pari vuotta sitten myi pankkitoimintansa tanskalaiselle Den Danske Bank-nimiselle pankille hintaan 4,05 miljardia euroa. Aika huikea hinta, eikö vain?

Olet ehkä myös pannut merkille että monet suomalaisten pankkien omistajat ja johtajat jatkuvasti ovat verotustilastojen huipulla kymmenillä miljoonilla euroilla. Mainittakoon Björn Walhroos, Peter Fagernäs ja Marimekko Oy:n tuosta noin ostanut eräs nuorehko Ihamuotila. Olet varmaan myös pannut merkille että suomalaiseen katukuvaan on rynninyt yhä useampi uusi pankki, mainittakoon S-Pankki, Santander ja Handelsbanken.

Tuntuuko sinusta nyt että ehkä vallitseva käsityksesti pankkien toiminnasta sittenkin on puutteelinen? Vai pidätkö edelleen uskottavana että pankkien pääasiallinen tulonlähde olisi tuo y.m. korkomarginaali. Näin nimittäin suurin osa suomalaisista edelleen uskoo.

Tietysti pankki on ruvennut velottamaan erikseen erilaisista palveluista. Lainan yhteydessä laadittavat paperit maksavat, toimitusmaksuja peritään, tiliote maksaa ainakin yrityksille, laskun käteismaksusta joutuu maksamaan, pankkiautomaattinosto maksaa jne. Näistä ei kuitenkaan voi kertyä kuin pieni lisäviipale pankkien tulopuolelle – silti useimmat suomalaiset uskovat että pankkitoiminta on juuri tätä edellä mainittua kaikkineensa.

Tosiasiat pankkitoiminnasta

Valitettava tosiasia on se että totuus pankkitoiminnasta on jotain aivan muuta.

Totuus on nimittäin se että pankit ns luotoillaan tavallaan tuottavat tai “valmistavat” uutta rahaa – aivan kuten Nokia valmistaa kännyköitä. Totuus on se että jokainen pankki lisää jatkuvasti maamme rahamäärää omalla perustoiminnallaan. Totuus on se että jokainen laina minkä nostat pankista on uutta rahaa – eikä siis ollenkaan toisten pankkiasiakkaiden talletuksia. Kun allekirjoitat lainahakemuksen ja velkasitoomuksen pankin henkilökunta yksinkertaisesti kirjaa pankkiluoton tilillesi. Tämä kirjaaminen tapahtuu nykyään näppäimistöllä ja uusi luottosi näkyy välittömästi tililläsi “käytettävissä olevana rahana”. Tilillesi kirjattu luotto (credit) ei siis ole kenenkään toisen tahon olemassa olevaa rahaa vaan täysin uutta uunituoretta pankkiluottoa, joka ihme ja kumma, valtiovallan luvalla, käy todellisesta rahasta.

Valtiovallasta puheen ollen voimme myös todeta että Suomen Pankin osuus rahasta rajoittuu liikkeelle laskettuihin euroseteleihin ja kolikkoihin. Näitä seteleitä ja kolikoita on tietysti aikamoinen määrä. Näiden rahojen yhteenlaskettu arvo on kuitenkin tänään vuonna 2009 vain reilun prosentin luokkaa kaikesta rahasta.

Valtion liikkeelle laskeman rahan arvo kaikesta rahastako vain reilun prosentin luokkaa, saatat ihmetellä. Entä mitä kaikki muu raha sitten on?

Vastaus tähän on: kaikki muu “raha” on pankkien myöntämiä luottoja – eli asuntolainoja, autolainoja, remonttilainoja, kesämökkilainoja, opintolainoja, luotollisia luottokorttimaksuja,
tilinylityksiä jne. Pankkiluottojen osuus maamme rahamäärästä on siis tällä erää 98-99%.

Merkittäviä tosiasioita myös sinun kannaltasi

No entä sitten, saatat ajatella. Onko tällä mitään merkitystä? Mitä tämä sitten tarkoittaa sinun kannaltasi?

Ensinnäkin se tarkoittaa sitä että sinua on petetty. Sanon tarkoituksella “petetty” koska sinulle on uskoteltu että pankkitoiminta on sitä mitä tuossa aivan alussa kirjoitin. Miksi sitten sinulla ja meille useimmille on annettu väärää tietoa? Vastaus tähän lienee se että pankkilaitoksen voitollisen ja kannattavan toiminnan jatkuvuuden kannalta on parempi että ihmiset eivät ole näistä, pankin laina-asiakkaan kannalta varsin mielenkiintoisista tosiasioista, tietoisia. Pankit eivät varmastikaan koskaan ole halunneet tuoda näitä pankin kannalta noloja seikkoja julkisuuteen. Näistä on siis päätetty vaieta ja antaa suuren yleisön elää ja toimia harhankuvansa vallassa. Joissakin tapauksissa on ilmennyt ettei edes pankissa ole ymmärretty mitä oma pankkitoiminta on.

Toiseksi tämä tarkoittaa että jos sinä olisit tietoinen siitä että pankki luo sinulla myöntämänsä lainan eli pankkiluoton tyhjästä – pelkällä kirjanpitoviennillä omassa tietokannassaan sinä et ehkä suhtautuisi yhtä kunnioittavasti, nöyrästi ja pelokkaasti hakiessasi lainaa. Asiakas joka on tietoinen pankin luototuksen silmänkääntötempuista voi olla hankalampi koska tällainen asiakas saattaa osata päässään laskea pankin myöntämän lainan todellisen kohtuuttoman tuoton ja ihmetellä tai päivitellä ja jopa tuomita pankkitoimintaa moraalittomaksi korkonkiskonnaksi.

Tämä olisi tietysti pankkien kannalta varsin epämiellyttävää. Ja jos liian moni kertoilee näistä ajatuksistaan tuttavapiirilleen lopputulos voi olla jopa se että joku pian lähtee julkisesti kyseenalaistamaan koko vallitsevaa pankkitoimintaa nykyisellään.

Edellisellä tarkoitan lähinnä sitä, että kun ostat asunnon jonka hinta yksinkertaisuuden vuoksi olkoon 100.000 euroa – ja kun joudut rahoittamaan sen esim 5% ja 15 vuoden pankkilainalla – tämä tarkoittaa pankin kannalta jotain aivan muuta kuin mitä useimmat ihmiset luulevat.

Pankin tienestit 100.000 euron myönnetystä luotosta

Mitä siis pankki oikeasti tienaa tällä lainalla?

Useimmat saattavat olettaa että pankki tienaa lainalla sen verran mikä ilmoitettu korkomarginaali on eurobor-koron päälle. Tämän päivän euribor-korko on luokkaa 2% ja melko yleinen korkomarginaali 0,4% . OP-lainalaskuri antaa seuraavan tuloksen kk-erä 662,10 mikä tarkoittaa että maksat pankille n. 120.000 euroa saamastasi 100.000 euron luotosta.

Tästä voisi saada sellaisen virheellisen käsityksen että pankki tienaa n. 20.000 euroa korkoina ja että tästä vielä vähennettäisiin pankin omat korkokulut tuolle 100.000 eurolle. Voisi siis kuvitella että pankki tienaisi korkeintaan jotain luokkaa 12-15.000 euroa tästä myöntämästään lainasta.

Todellisuudessa pankki siis kirjaa koko summan tilillesi tyhjästä – eli pankki ei laita mitään olemassa olevia rahojaan likoon. Eikä todellakaan lainaa mitään itse.

Pankki kirjaa siis tilillesi 100.000 ja saa lopulta 15 vuoden sisällä sinulta – sekä koko pääoman – että korkotuoton jotka yhdessä ovat n. 120.000 euroa.

Mutta mitä pankki oikeasti tienasi? Pankki joutuu laittamaan sivuun pienen osan varoistaan, lainaajasta riippuen, 0-8% – erityistilille eräänlaisena kassa- tai lainavarantona. Tämän mitättömän pienen rasitteen useimmat pankit ovat tähän mennessä jo oppineet eri tempuin kiertämään. Pankilla pitää myös olla ns “omaa pääomaa” jotta se yleensä voi myöntää luottoja – kaikki eräiden Basel II sääntöjen mukaisesti. Se mitä pankki sitten laskee omaksi pääomakseen on toinen asia – ja melko hankala selitettävissä. Lopputulos on kuitenkin se että laina-aikana pankilla on sinun allekirjoittamasi velkasitoomus, jonka arvoksi katsotaan 120.000 euroa. Tätä velkakirjaa pankit usein – tietämättäsi – myyvät eteenpäin sijoittajille ja saavat näin saman verran rahaa jolla tehdä erilaisia investointeja joko korkealla riskillä tai pienemmällä. Monissa maissa m USA:ssa asuntolainavelkakirjoja niputettiin ja niput lohkottiin erilaisiksi ns johdannaisiksi joilla tienataan huomattavasti rahaa sekä suoraan myytäessä että välityspalkkioina.

En ole täysin varma mikä tilanne on Suomessa mutta sen verran tiedän että asuntolaina-asiakkaan käsitys siitä mitä pankki tienaa lainasta on todella kaukana totuudesta.

Kuinka kaukana se on rippuu pankista, olosuhteista ja pankin sijoittajien onnesta tai epäonnesta. On kuitenkin varsin turvallista olettaa että pankki saa tuon viidentoista vuoden luoton aikana kerättyä 7-8% vuotuista korkoa tälle luotolle ja että pankin saadessa myös 100.000 euron pääoman itselleen, kokonaisuus on se että pankki vuorenvarmasti on tienannut 150.000 – 200.000 euroa tämän lainan myötä. Joko ymmärrät mistä syystä pankkitoiminta on vähintäinkin kohtuuttoman kannattavaa ja miksi pankeista maksetaan miljardeja?

Voidaan oikeutetusti kysyä onko tällainen tienesti 100.000 euroan lainalla missään tapauksessa kohtuullista kun huomioi että pankki vain kirjasi rahan tai luoton “tyhjästä” velkakirjaa vastaan

(englanniksi sanotaan “banks create money out of thin air” tai “out of nothing”- latinaksi “ex nihilo”)

Minusta tämä kaikkea muuta kuin kohtuullista, kun huomioi että jokaisen on pakko asua jossain – ja jos ei asu omassa asuntolaina-asunnossaan, niin joutuu silti asumaan vuokra-asunnossa joka sekin on rahoitettu samanlaisella pankkilainalla.

Mitä sitten sait tällä rahalla? Sait asunnon jonka arvo 15 vuodessa on saattanut nousta – tai laskea. Olit 15 vuoden ajan pankin “talousorja” ja tingit elintasostasi kun maksoit 662,10 joka kuukausi pankille. Lisäksi elit määrätyn paineen alla kunnes sait lainan kokonaisuudessaan maksetuksi. Tavallaan annoit 15 vuotta elämästäsi pankille siitä hyvästä että pankki kirjasi tyhjästä tuon summan sinulle ja sai vieläpä itselleen kaikki rahat ja vieläpä huomattavalla korolla. Sinä sait asunnon joka lienee remontin tarpeessa 15 vuoden asumisen jälkeen.

Loppujen lopuksi pankki tehtaili lainalla rahaa itselleen

Huomaa siis erityisesti se lopputulos on se että pankki siis sai kaikki rahat itselleen. Pankki nimittäin järjesti, tällä tempulla ja sinun avullasi, itselleen uutta pääomaa peräti 100.000 euroa. Tämä jää osaksi pankin kasvanutta omaa rahaa jatkossa. Tämä raha joutui pois ns yleisestä rahakierrosta mutta ei kadonnut minnekään vaan siirtyi pankin omille tileille.

Mitä minä oikeasti haluan tällä sanoa? No mm sitä että pankin niin ylevä laina-asiakkaan rahoituspalvelu ei ole missään mittasuhteessa siihen mitä asiakas todellisuudessa maksaa pankille. Palvelu ei ole missään suhteessa kohtuullinen kun huomioi että pankki todellisuudessa vain käytti asiakasta luodakseen itselleen uutta rahaa. (lisätodisteet tässä. Lähde: Michael Rowbotham: The Grip of Debt. A Study of Modern Money, Debt Slavery and Destuctive Economics, sivut 28-31, ISBN 1-897766-40-8)”

Lisää Lars Östermanin ajatuksia voit käydä lukemassa hänen talousdemokratia-aatetta edustavasta blogistaan osoitteessa: http://talousdemokratia.blogspot.com/

Valuuttamarkkinoiden päivävaihto on keskimäärin yli 3 000 miljardia dollaria (lähde: Wikipedia), josta reilusti yli 90 prosenttia on juuri tällaista lyhytaikaista ja spekulatiivistä, luottolaajennuksen keinoin synnytettyä vipua valuuttakauppaan. Toisin sanoen, joka päivä maailman valuuttakaupassa vaihtaa omistajaa rahamäärä, joka on yli 15-kertainen Suomen vuotuiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Maailmalla se on verrattain yleinen ja suosittu tapa tienata elanto. Jostain syystä se ei kuitenkaan istu suomalaisen viranomaisen mielenlaatuun.

WinCapita-tapauksen käsittely mediassa ilman vipu-käsitteen asianmukaista avaamista on esimerkki ihmismassojen harhaanjohtamisesta puhtaimmillaan. Vipua ei selvästikään haluta käsitellä. Kansa halutaan tarkoituksella jättää pimentoon rahan todellisesta luonteesta. Luottolaajennuksen keinoin synnytetty vipu liippasi turhan läheltä pyhää ja maagista myyttiä rahan syntymekanismista ja sen vuoksi siitä päätettiin yleisesti vaieta. Jos vivun osuus tuottoihin oltaisiin selvitetty, WinCapitaan sijoittaneet jäsenet eivät olisi enää vaikuttaneet niin ahneilta ja hölmöiltä, jollaisia heidän median ja viranomaisten toimesta on yleisesti annettu ymmärtää olevan.

Ohessa erinomainen ja havainnollistava esitys pankkijärjestelmämme toiminnasta – vieläpä suomenkielisin tekstein. Ja muistakaa, että ainoa tapa voittaa viranomaisrikollisuus, on oppia ymmärtämään mihin heidän valtansa perustuu. Myös WinCapitan tapauksessa se perustuu yleiseen tietämättömyyteen rahajärjestelmän peruslogiikasta.

WinCapita-problematiikkaa

Viimeisen kahden vuoden aikana on julkisuudessa ollut useaan otteeseen kirjoituksia WinCapita (ent. WinClub) – nimisestä yksityisestä sijoitusklubista. Otsikoiden sisältönä ovat olleet pyramidihuijaus ja väitetyt clubin antamat 400%:n tuotto-odotukset. Kiistattomien tosiasioiden perusteella kyseiset tuottolupausväitteet ovat osoittautuneet täysin perättömiksi clubin sivuilla olleen materiaalin perusteella eikä clubin toimintamallin yhteydessä pyramidista voida missään mielessä puhua.

Kuitenkin mm. edellä olevia väitteitä perusteluna käyttäen poliisi pidätti Ruotsissa klubin perustajan Hannu Kailajärven joulukuussa 2008. Samalla Suomen poliisi vaati Ruotsin poliisia pitämään pidätyspöytäkirjat salaisina, mihin Ruotsin poliisi ei kuitenkaan suostunut. Suomen poliisi tiedotti sivuillaan pidätyksestä. Tiedote poikkeaa merkittäviltä osiltaan Ruotsin poliisilta saaduista tiedoista. Muutoinkin Suomen poliisi on jatkuvasti esittänyt väitteitä, joita toiminnassa mukana olevat voivat oikopäätä pitää virheellisinä. Poliisi yrittää jatkuvasti ohjata lukijaan harhaan mm. antamalla lukijalle käsityksen että rahat olisivat tulleet   Kailajärveltä, vaikka kaikki clubin jäsenet tietävät niiden tulleen World Wide Invest (WWI) – yhtiöltä.

Valuuttakauppaa  vai ei?

Asian ydin, Hannu Kailajärven valuuttakauppaa varten kehittämä signaalijärjestelmä, on poliisille punainen vaate, jota se väittää toimimattomaksi. Kailajärvi olisi tahtonut antaa Ruotsissa ollessaan näytön järjestelmän toimivuudesta. Tähän  Suomen poliisi ei suostunut ja eikä ole  suostunut vieläkään. Kuitenkin lukuisat tiedossamme olevat henkilöt ovat käyneet järjestelmällä menestyksellistä valuuttakauppaa ja ovat sen valmiita oikeudessa todistamaan.

Välittömästi pidätyksen ja Kailajärven Suomeen siirron jälkeen alkoi poliisin ja median yhteinen massiivinen tiedotuskampanja. Korkea-asemaiset viranomaiset ja poliisi leimasivat sekä  Kailajärven että kaikki WinClubin jäsenet rikollisiksi ilman ainuttakaan syytettä. Kailajärveä kohtaan ei ole vieläkään esitetty syytettä, vaikka poliisi on tutkinut juttua jo 2 vuotta eli syksystä 2007 alkaen.

Valtava  tutkittava

Poliisin aktiivisen tiedottamisen ja jäsenille tehdyin soittokehoituksien seurauksena noin 2.500 jäsentä on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Noin 8.000 jäsentä ei ole katsonut tarpeelliseksi tutkintapyynnön tekoa. Kuitenkaan ainoassakaan poliisin tiedotteessa ei ole tuotu esiin noita 8.000 jäsentä, vaan ne on sivuutettu ikään kuin heidän tekemisillään ei olisi mitään merkitystä.

Sivujen sulkemiseen, maaliskuuhun 2008, saakka järjestelmä toimi esimerkillisesti. Jäsenten rahat olivat aina jäsenen hallussa eikä yksikään jäsen ole missään vaiheessa muuta väittänyt. Siis vain jäsen itse on hallinnoinut rahojaan.

Kun Kailajärven kohtelu vankilassa ja vankilaolosuhteet pääsivät viimein julkisuuteen, ne nostattivat suuttumuksen ja surun aallon. Tapahtumia voi tarkastella seuraavien kysymysten valossa, joihin vastauksen on velkaa oikeusministeriömme ja oikeuslaitoksemme:

Kuka määräsi HK:n kemikalisoitavaksi? Kuka suoritti suunnattomia tuskia tuottaneen kemikalisoinnin? Missä ovat verikokeen tulokset (poliisi manipuloinut niitä) ?
Kuka määräsi HK:n eristettäväksi ? Kuka määräsi hänet sijoitettavaksi betonibunkkeriin 6 kk:ksi  ? Kuka määräsi hänet ulosteilta haisevaan bunkkeriin (betonivuode, betonituoli, betoniset seinät, lattia ja katto, koko noin 3*4 m, rikkinäinen ja likainen ikkuna noin 3,5 m:n korkeudella, kylmyyttä huokuva selli). Kuka määräsi koko tuon
ajan häntä kiusattavaksi ?
Kuka määräsi suoritettavaksi viimeisimmän pahoinpitelyn (seitsemän vartijaa kävi hänen kimppuunsa ja raahasi selliin, riisutettiin ja kiusattiin sukupuolielimet paljaana noin tunnin ajan) ? Kuka määräsi hänet eristettäväksi pahoinpitelyn jälkeen?

Syytetyn oikeusturva?

Kailajärvi on mennyt kahdesti syömälakkoon saadakseen edes jossain määrin huomiota oikeuksilleen vangittuna ollessaan. Ensimmäisellä kerralla vaikka kuolemaansa saakka.

Valtakunnan kaikki päättäjät, ministerit, kansanedustajat, oikeusviranomaiset, poliisit sekä lehdistö samoin kuin kirkko ovat tietoisia tapahtumien kulusta. Ovatko kansanedustajat vaikenemisellaan ja puuttumattomuudellaan hiljaisesti hyväksymässä alistavan, väkivaltaisen ja raa’an kohtelun, joka kohdistuu niin clubin jäsenistöön
ja ennen kaikkea Kailajärveen ?

Onko oikeusministeri suorituttanut tutkinnan tapahtumien kulusta ?  Vankeinhoito kuuluu oikeusministerille.

Enää vain kansanedustajilla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun, koska poliisi ei ole sitä tee.

Wincapitan Pääepäilty Raahattiin Vankilan Kellariin ja Riisutettiin Alasti

Perjantaiaamuna (13.11.2009) WinCapitan pääepäilty Hannu Kailajärvi oli aamulla seitsemän aikaan soittamassa äidilleen kun hänet seitsemän vartijan toimesta yllättäen raahattiin väkisin Oulun vankilan kellarin eristysselliin, ns. vankien kutsumaan “rundiin”. Kellaritiloissa vartijat riisuttivat Kailajärven alasti. Lähiomaisen mukaan Kailajärvi oli aamupäivällä suljettuna ja eristettynä kellarikopissa edelleen.

Lähiomaisen arvion mukaan Hannu Kailajärvi on Oulun vankilan henkilöstön toimesta suljettu “rundiin” rangaistuksena siitä kun hän on viime aikoina arvostellut Oulun vankilan olosuhteita. “Emme tiedä onko häntä pahoinpidelty mutta olemme tapahtuneesta järkyttyneitä ja huolissamme, kertoo lähiomainen.

Kailajärven puolustusta hoitava oikeustieteen tohtori Petter Kavonius vahvistaa tapahtuneen Kailajärven itsensä ja lähiomaisen kertomana. Kavonius on keskustellut Kailajärven kanssa puhelimessa, ja saanut tietää, että Kailajärvi on myös päättänyt aloittaa syömälakon omien laillisten oikeuksien puolesta. Kavoniuksen saamien tietojen mukaan syömälakkoon ryhtymisen syynä on se, että Kailajärveä on estetty antamasta asiasta vastineitaan julkisuuteen.

Kavonius kertoo saaneensa vankilan valvomosta tiedon, että Kailajärvi on fyysisesti kunnossa.
Suomessa vankeja on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heidän ihmisarvoaan kunnioittaen, sanoo Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliiton (EOK) toiminnanjohtaja Jarmo Juntunen. – Ulospäin näyttää siltä, että Kailajärveä uhataan ja rangaistaan vankilaolosuhteiden arvostelemisesta. – Hyvin mielivaltaista ja sairasta viranomaismenettelyä, jos tämä lähiomaisen ja Kailajärven arvio tapahtuneesta pitää paikkansa, lisää Juntunen.

Mitä vankeinhoidollista arvoa tässä tapauksessa on vankien alasti riisuttaminen, joka selkeästi on ihmisarvoa alentava teko, kysyy Juntunen.

Vankeinhoitolaitoksen virkamiehen on suoritettava virkatehtävänsä puuttumatta enempää kenenkään oikeuksiin ja aiheuttamatta suurempaa haittaa kuin on välttämätöntä, huomauttaa Juntunen.

Kavoniukselle vankilanjohtaja Margit Kyngäs on vahvistanut Kailajärven siirron eristysselliin kurinpitotoimenpiteenä. Syytä siihen ei vankilanjohtaja kertonut, koska hän ei ollut tapahtumahetkellä paikalla.

Oulun vankila on tutkintavankila, jossa säilytetään mm. Pohjois-Suomen alueilla rikoksista epäiltyjä tutkintavankeja.

Kailajärven äiti sai myöhemmin perjaina iltapäivällä vankilasta soiton, jonka sisällöstä hän välittää seuraavaa tietoa:

Aamuinen tapahtuma oli ollut sellainen, että Hannu oli pyytänyt soittoa
vanginvartijalta. Oli ottanut puhelinkortin esiin, muttei ollutkaan antanut Hannun soittaa. Oli sanonut, että “puhelut loppui tähän”.

Hannu oli sanonut, että hän haluaa esimiehen paikalle. Vartija oli sanonut “nyt lähdet jätkä rundiin”. Tuli 7 vartijaa paikalle.

Ovat raahanneet hänet vankilan kellariin, Kyseinen vartija on yrittänyt parikin kertaa lyödä Hannun päätä rautaoveen. Sitten ovat laittaneet hänet riisuutumaan kellarissa. Nöyryytystä.

Kyseinen vartija on ennenkin käyttäytynyt Hannua kohtaan törkeästi. Lyönyt monet kerrat esim. sellin oven Hannun nenän edestä kiinni tilanteissa, jossa on koko ajan tuonut Hannulle maitoa, vaikka hänen ruokalistassaan on mehu, koska vatsa ei kestä maitoa, laktoosi-intoleranssi vaiva.

Hannu on viety nyt (iltapäivällä) 2. kerroksen suljetulle osastolle eristykseen. Lääkäri ja sairaanhoitaja ovat käyneet paikalla. Hannu on näyttänyt heille sellin kuntoa, jossa tyyny, patja ja seinät veressä. Hygieniataso erittäin huono.

Uutisia Wincapitasta

Tarkastellaan uutisointia tarkemmin.
Syyttäjä siis vaatii vankeutta kahdelle henkilölle.

-TOISELLE rahanpesusta.
On ottanut vastaan Wincapitasta voittoja ja pyrkinyt salaamaan niiden alkuperän.

Rahojen alkuperähän on kerrottu lauseessa, ne ovat siis vincapitan kautta tulleita voittoja ja kysymys ei ole salaamisesta vaan pyrkimyksestä siihen.
Siis ei vielä toteuttanut asiaa?? Mutta krp/syyttäjä epäilee , että ehkä oli tarkoitus salata tulot verottajalta, niinkö.

Jos ihmiset eivät kerro tulojaan verottajalle se on rikos. Jos veturinkuljettaja ei kerro tulojaan, onko se VR:n vika?
Tästä ei pitäisi tehdä Wincapitaa syylliseksi. LISÄYS: (VR ilmoittaa maksamansa palkat verottajalle, jos kuljettajalla muita sivutuloja niin on itse mahdollisesti ilmoitusvelvollinen)

Wincapitassa rahanpesu ei ollut mahdollista, koska sijoitukset tulivat pankkien kautta, joiden velvollisuus oli tarkistaa rahojen alkuperä.
Sisäiset lainaukset piti maksaa takaisin muuten ei voinut ottaa itselleen voittoja. Tätä lainailua Wincapita kyllä tarkkaili ja vaati selvitystä niistä varmuuden vuoksi.
Wincapitan tehtäviin ei kuulunut rahojen alkuperän tarkkailu, vaan se luotti pankeille määrättyyn valvontaan.
Rahanpesustahan ei siis ollut kysymys ja varathan olikin voittoja.

-TOISELLE törkeästä petoksesta.
Hänen epäillään hankkineen sijoittajia Wincapitaan ja saaneen siitä suurehkoja voittoja.

Jos kysymys on siitä,että on pyörittänyt omaa rinkiä, hän ei ole hankkinut sijoittajia Wincapitaan vaan itselleen. Itse sitten on sijoittanut Wincapitaan.
Rike on Wincapitaa vastaan tehty, koska ei tämä ollut luvallista.
Jos rinki rikkoo lakia, sekään ei ole Wincapitan vika, eikä se ole millään tavalla Wincapitan sivuhaara.
Wincapitalla ei ole sivuhaaroja. Sellaisia krp on kehitellyt vain tutkintansa tueksi. Sivuhaaroilla on toimittu Wincapitaa vastaan, eikä niillä voi syyllistää sitä mitenkään.

Mustamaalaus näillä väärillä tiedottamisilla on tarkoituksellista. Jos Wincapitaa käytetään hyväksi ei se ole Wincapitan vika.
Suuret voittomarginaalit houkuttelevat helposti välistävetäjien armeijaa voitontavoitteluun.

Jos kuitenkin oli kysymys siitä , että hän toimi sellaisena sponsorina joka otti käteisenä uusien jäsenten sijoitukset ja avasi paikan heille omilla tuotoillaan, asia ei ole ratkaistavissa lopullisesti ennen pääkäsittelyä.

Tällanen menettely on kuitenkin verotuksellisesti arvelluttava. Tilanne palautuu kun Wincapita todetaan lailliseksi ja pääsee jatkamaan tuloutuksia.
Siis ensin olisi saatava pääkäsittely päätökseen, mutta krp:llä ei ole esittää todisteita huijauksesta. Lähes kaikki esille tulleet asiat tukevat käsitystä että WC olikin laillinen ja sen toiminta oli väärin perustein keskeytetty .

On kuitenkin vaikea sanoa minkälaisista rikkeistä on kyse.?

Syytteiden nosto oli tarkoin harkittu toimi ja oikeuden käynti tarkasti 4 kk päähän. Jäädytystä maksimimäärä jälleen.
Neljän kuukauden päästä todetaan ettei oikeudenkäyntiä voidakkaan pitää, koska Wincapitan pääjuttu täytyy ratkaista ensin.
Helmikuussa jäädytyksille myönnetään uusi 4 kk jatkoaika ensi kesäkuulle, jolloin käsitellään pääasia, jollei taas löydy uutta tekijää lykkäysten jatkoksi. Pelkkää ajan peluuta taas.

Mutta krp:n ja syyttäjien juonet eivät onnistu, totuus tulee kyllä ilmi varmasti.

Tämä juttu lainattu “Tienauksen” forumilta.

Pääepäilty Myöntää WinCapitan Jäsenille Valuuttakauppaohjelmiston Käyttöoikeudet

Oikeuksien menettäminen vaatimuskirjelmässä viitattuihin ohjelmistoihin ei ole Hannu Kailajärven mukaan hyväksyttävää sillä perusteella, että toiminnassa on tapahtunut ainakin toistaiseksi jatkuva keskeytys. Vaatimuksen esittäjät ovat Kailajärven mielestä oikeutetulla asialla.

Lähes 240 wincapitalaista on vaatinut Hannu Kailajärveä myöntämään heille täydet käyttöoikeudet sijoitusklubi WinCapitan jäsenistön käytössä olleeseen valuuttakauppaohjelmistoon sekä kehitteillä olleeseen tai mahdollisesti nyt jo valmiiseen täysin automaattiseen valuuttakauppaohjelmistoon.

Yksityisoikeudellinen vaatimus lähetettiin 22.10.2009 jäsenten valtuuttaman asiamiehen toimesta Hannu Kailajärvelle Oulun vankilaan. Vaatimus saatetettiin tiedoksi myös Keskusrikospoliisille ja syyttäjäviranomaisille.

Kailajärvi: Jäsenet ovat oikeutetulla asialla

Hannu Kailajärvi antoi oikeudellisen avustajansa, OTT Petter Kavoniuksen välittämänä vastauksensa jäsenten esittämään vaatimukseen 30.10.2009.

Hannu Kailajärvi pitää periaatteellisella tasolla vaatimusta oikeutettuna. Yksityisoikeudellisista vaatimuksista kirjelmässä viitattuihin ohjelmistoihin on siis mahdollista Kailajärven mukaan päästä sovintoon, tiedottaa Kavonius.

Oikeuksien menettäminen vaatimuskirjelmässä viitattuihin ohjelmistoihin ei ole Kailajärven mukaan hyväksyttävää sillä perusteella, että toiminnassa on tapahtunut ainakin toistaiseksi jatkuva keskeytys. Vaatimuksen esittäjät ovat siten oikeutetulla asialla myös Kailajärven mielestä, sanoo Kavonius.

Yksityisoikeudellisten sopimusten käytännön toteuttamisen kannalta on kuitenkin tässä tapauksessa ratkaisevaa, mitä julkisen vallan toimijat (ainakin poliisit, syyttäjät ja tuomioistuimet) näihin ohjelmistoihin liittyen tekevät. Jo vaatimuskirjelmästä ilmenee vaatijoillekin olevan selvää, että oikeuksien toteuttaminen kirjelmässä viitattuihin ohjelmistoihin ei ole yksin Kailajärven päätösvallassa. Lisäksi on sovittava eri jäsenten keskinäisten oikeuksien suhteesta, toteaa Kavonius.

Kailajärvi toivoo kattavaa jäsenjoukkoa edustavat henkilöt neuvottelijoiksi käyttöoikeuksista

Ohjelmistojen käyttöönottoon liittyisi myös työpanosta, josta tulisi myös erikseen sopia.

Tässä tapauksessa julkisen pakkovallan toimet vaikuttavat jo siihenkin, miten ja milloin osapuolten kantoja yhteen sovittavia neuvotteluja voidaan käydä. Neuvottelut voidaan aloittaa siinä vaiheessa, kun Kailajärveen kohdistuvat yhteydenpidon rajoitukset poistuvat tai lieventymät. Tässä vaiheessa poliisi on oman tutkintastrategiansa turvaamiseksi pitänyt tärkeänä, että Kailajärven ja WinCapitan jäsenistön välillä ei käydä mitään keskusteluja ohjelmiston laadusta ja sisällöstä, etenkään sen toimivuuteen liittyen. Mitään neuvotteluja ei voida aloittaa, kun yhteydenpidon rajoitukset ovat voimassa tähän tutkintastrategiaan liittyen, vastaa Kavonius.

Vallitsevat pakkokeinot eivät mahdollista myöskään, että Kailajärvi voisi toteuttaa ohjelmistojen käyttöön ottamisen edellyttävän työpanoksen, huomauttaa Kavonius.

Siinä vaiheessa, kun neuvotteluja voidaan käydä, on toivottavaa neuvottelujen toteuttamiseksi teknisesti sujuvasti, että ohjelmistoon oikeuksia vaativat WinCapitan jäsenet voivat valita mahdollisimman kattavaa jäsenjoukkoa edustavat henkilöt neuvottelijoiksi, sanoo Kavonius.

Omalta osaltaan Kailajärvi kuitenkin sitoutuu edistämään sitä, että oikeudet vaatimuskirjelmässä viitattuihin ohjelmistoihin tulisivat toteutumaan tehokkaasti, vaikka kaikki yksityiskohdat edellyttävät sopimista, toteaa Kavonius.

Lisäksi Kailajärvi ilmoittaa, että tämä teksti on jouduttu laatimaan siten, että kaikkea asiaan relevantistikaan liittyvää ei voi tässä vaiheessa ilmaista. Tutkinnanjohtajalle ja syyttäjälle on annettu mahdollisuus poistaa tekstiä tai sen osia heidän niin halutessaan. Tällaista sensuuria ei ole kuitenkaan tapahtunut, eli ainakin tämä asia on hoidettu hyvässä hengessä, toteaa Kavonius.

Toivottavasti tämä kuitenkin tyydyttää vaatimuksen esittäjiä siinä määrin, että oikeudenkäyntejä ei nosteta sellaisesta, josta on mahdollista myös päästä sovintoon. Näin voidaan välttää tarpeettomia oikeudenkäyntikuluja, sanoo pääepäillyn puolesta OTT Petter Kavonius.

lähde: Sanomat24, EOK-viestintä

Maan Tapa Täyttää Järjestäytyneen Rikollisuuden Tunnusmerkit

SAMI PARKKONEN / HS 2.11.2009

Vaalirahakohun yhteydessä on jälleen kerran esitetty, että asiaan liittyvät epäselvyydet ja jopa lainvastaiset toimintamallit ovat vain vanha tapa hoidella asioita.

Termillä maan tapa on perusteltu niin säätiölain rikkomista kuin liikemiesten ja poliitikkojen läheisiä suhteitakin – ja lisätty pääministerinkin suulla, että näin on toimittu vuosikymmeniä. On annettu ymmärtää, että koska näin on ollut aina, asiassa ei ole mitään väärää tai tuomittavaa.

On kuitenkin syytä muistaa, että vaalirahailmoitusten laiminlyöminen on rikos. On syytä muistaa sekin, että säätiölain tai hankintalain rikkominen on rikos. Se, että näitä rikoksia on tehty vuosikymmeniä, tekee asiasta erityisen hämmästyttävän.

Liike-elämän eliitin ja poliittisen eliitin kansalaisilta salatussa yhteispelissä maan tavalla tarkoitetaan toimintaa, josta molemmat hyötyvät sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Tällainen toiminta täyttää Euroopan unionin 1990-lopulla antaman järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkistön.

Määritelmän mukaan rikollisryhmän järjestäytyneisyys edellyttää, että ryhmä täyttää kuusi oheisen listan kriteereistä. Näihin kuuteen sisältyvät pakollisina kohdat 1, 3, 5 ja 11.

Kriteerit ovat seuraavat:

1.Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö.

2.Jäsenillä on määrätyt tehtävät.

3.Toimii pitkän tai määräämättömän ajan.

4.Käyttää sisäistä kuria.

5.Epäillään törkeistä rikoksista.

6.Toimii kansainvälisellä tasolla.

7.Käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja.

8.Käyttää peiteyhtiöitä.

9.Harjoittaa rahanpesua.

10.Pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin.

11.Toiminnassa taloudellisen hyödyn tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä.

Keskusrikospoliisi sekä Patentti- ja rekisterihallitus selvittävät parhaillaan, onko esimerkiksi Nuorisosäätiö toiminut lainvastaisesti käyttäessään varojaan Matti Vanhasen ja muiden keskustalaisten poliitikkojen tukemiseen.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (Ara), jonka olisi pitänyt valvoa Nuorisosäätiön asuntotoimintaa, tutkii parhaillaan säätiön rakennushankkeiden kilpailutuksen asianmukaisuutta sekä asukkailta perittyjen vuokrien ja säätiön maksamien kokouspalkkioiden kohtuullisuutta.

Matti Vanhanen oli itse Nuorisosäätiön varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 1983-2003. Hän on saanut säätiöltä tuolloin ja myöhemmin kymmeniätuhansia euroja vaalitukea. Puheenjohtajana ollut kansanedustaja Antti Kaikkonen on saanut säätiön vaalitukea tuhansia euroja.

Nuorisosäätiön johdon toiminnassa kyse on ollut usean henkilön pitkään jatkuneesta yhteistyöstä (kohdat 1 ja 3), jonka määräävänä tekijänä on ollut taloudellisen hyödyn ja vallan tavoittelu (kohta 11). Ja on muistettava, että Nuorisosäätiön tapaus on vain jäävuoren huippu.

Puoluesihteerin väitetyt uhkailut keskustan rivikansanedustajia ja puolueen toiminnassa mukana olleita kohtaan kertovat sisäisestä kurista (kohdat 4 ja 7). Sekä puoluetoimijoilla että säätiöissä ja yrityksissä mukana olleilla toimijoilla on ollut omat selkeät tehtävänsä vaalirahoitusta, tukia ja sopimuksia järjesteltäessä (kohta 2).

Poliitikkojen Yleen kohdistama uhkailu ja painostus TV2:n Silminnäkijä-ohjelman jälkeen on alastomimmillaan sitä, mitä kohdassa 10 tiedotusvälineiden osalta tarkoitetaan. Keskustavaikuttaja Erkki Laatikaisen vaatimukset median toimia suitsivista laeista ovat vaikuttamispyrkimyksistä törkeimpiä.

Edellä kuvattua järjestäytynyttä, vuosia jatkunutta rikollista toimintaa nimitetään meillä maan tavaksi. Se on vain tapa, toimintamalli. Juuri näin on kaikissa muissakin suurissa järjestäytyneen rikollisuuden muodoissa.

Toisin kuin yleensä annetaan ymmärtää, suuri järjestäytynyt rikollisuus ei ole mitään liivijengien tai ylipäätään jengien toimintaa. Se on liiketoimintaa, maksimaalisten voittojen hankkimista mahdollisimman edullisesti ja nopeasti.

Ja toisin kuin meillä annetaan ymmärtää, järjestäytynyt rikollisuus on mukana myös kaikessa laillisessa liiketoiminnassa. Rakennusala, kuljetus, kauppa, turismi, liikennöinti, nettibisnes, kustannustoiminta, jätehuolto, maatalous – lähes kaikki inhimillisen taloustoiminnan osat ovat järjestäytyneen rikollisuuden toimialoja. Näin on ollut jo vuosikymmeniä.

Italiassa järjestäytyneen rikollisuuden tunnetuin muoto on sisilialainen mafia Cosa nostra. Tämä ei ole järjestön virallinen nimi, mutta kaikki – jokainen ulkopuolinen ja jokainen jäsen – kuitenkin tietävät, mistä on kyse.

Cosa nostra on suomeksi meidän asiamme, meidän juttumme. Meillä Suomessa osa poliitikoista ja liike-elämän toimijoista muodostaa verkoston, järjestelmän, joka on rikkonut lakeja vuosikausien ajan. He ovat saaneet toiminnallaan suurta taloudellista hyötyä ja valtaa sekä edistäneet omaa asemaansa.

Meillä maan tapa on suuren ja vaikutusvaltaisen järjestäytyneen rikollisuuden muodon kutsumanimi aivan kuten Cosa nostra on mafian kutsumanimi Sisiliassa.

Suomessa maan tapa on tarkoittanut lakien rikkomista. Se on tarkoittanut salaisia sopimuksia liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Se on tarkoittanut poliittisen vallan hankkimista ja manipulointia sekä vaalien manipulointia taloudellisen tuen avulla. Se täyttää lähes kaikki Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit ja vertautuu näin muihin järjestäytyneen rikollisuuden muotoihin.

Tämän tunnustaminen on ensimmäinen edellytys sille, että poliittinen ja taloudellinen eliittimme voi alkaa pestä kasvojaan – eikä vain käsiään.

On epäilty myös tapaus Wincapitan kohdalla käyneen toteen joitakin kohtia kirjoituksesta!

Viimeinen Wincapita-epäilty kiinni Thaimaassa

Thaimaan poliisi on pidättänyt yhden Wincapita-pyramidihuijauksesta epäillyn suomalaismiehen. 42-vuotias Risto Hentunen saatiin kiinni Etelä-Pattayalta.

Mies on yksi kolmesta pääepäillystä, joiden epäillään huijanneen olemattomilla valuuttakaupoilla lähes sata miljoonaa euroa. Klubissa oli noin kymmenentuhatta jäsentä.

Thaimaan valtiollinen televisio välitti kuvaa poliisin tiedotustilaisuudesta, jossa silminnähden hilpeältä vaikuttanut suomalaismies näytti sormillaan voitonmerkkiä tiedotusvälineille. Pöydällä oli levitetty myös noin 15 luottokorttia, jotka kaikki kuuluivat ilmeisesti epäillylle.

Pidätyksestä kertoi Suomessa ensimmäisenä Ylen uutiset.

Paikallisten viranomaisten mukaan epäilty aiotaan luovuttaa Suomeen. Käräjäoikeus vangitsi hänet poissa olevana noin 1,5 vuotta sitten. Samalla miehestä tehtiin kansainvälinen etsintäkuulutus.

Poliisi on saanut jo aiemmin kiinni kaksi muuta pääepäiltyä.

Totuuden puolesta, “Columbo”

Juttu lainattu Columbon blogista johon myös linkki artikkelissa.

Haluan hetkeksi kiinnittää huomionne erääseen varsin merkilliseen ja koko yhteiskuntaa koskevaan tapaukseen. Voi hyvinkin olla mahdollista, että olette jo jonkin verran tutustuneet case WinCapitaan. Toivon, että voisitte uhrata hetken ajastanne ja pysähtyä hetkeksi muistelemaan, mitä kaikkea WinCapitan tapauksesta on medioissa kerrottu. Tämän sähköpostin tarkoituksena on kiinnittää huomionne epäkohtiin, joita viralliseen tiedotuslinjaan sisältyy.

Tapaus WinCapitan tutkinta on salaperäistä eikä asianosaisia päästetä millään foorumilla kertomaan asioiden todellisesta luonteesta. Tämä on mielestäni on erittäin poikkeavaa maassa, jossa koetaan sanavapauden vallitsevan. Muutaman median on annettu vapaasti rellestää ja tuottaa mielikuvia, mustamaalata rehellisiä sijoittajia, joista todellisuudessa vain muutama on syyllistynyt toiminnassaan epärehellisyyksiin. Muutaman epärehellisen rivijäsenen toiminnan johdosta 10.000 suomalaista on median taholta leimattu rikollisiksi, typeriksi helpon rahan ja onnen onkijoiksi, joiden sietäisi hävetä.

Suurelle yleisölle on syötetty valheita, eikä media ota julkaistavakseen positiivisia tiedotteita WinCapitaan liittyen. WinCapitan jäsenet on ahdistettu nurkkaan häpeämään. Lisäksi tapauksen tutkinnassa on tapahtunut monia täysin käsittämättömiä asioita, mutta jostakin merkillisestä syystä valtamediat eivät näistä epäkohdista kirjoita.
Minulla on – valitettavasti – tällä hetkellä vahva epäilys siitä, että joku ulkopuolinen taho ohjaa valtamedian tiedotuslinjaa. Kannatan avoimuutta sekä sananvapautta. Toivon, että Suomi olisi sivistynyt oikeusvaltio ja että jokaisella meistä olisi oikeus saada paitsi äänensä kuuluville, myös oikeudenmukainen kohtelu lain edessä. En ymmärrä, miten WinCapitan tapauksessa on pystytty toimimaan salamyhkäisesti ilman, että mikään virallinen taho on halunnut puuttua asiaan?

Toiveeni on, että viimeistään nyt perehtyisitte aiheeseen, ja pitäisitte tahoillanne huolta siitä, ettei kansalaisten perusoikeuksia loukata. KRP on nyt käyttänyt valtaansa täysin mielivaltaisesti ihmisten perusoikeuksista piittaamatta.

Itse ylläpidän WinCapitan tapauksesta kertovaa blogia osoitteessa columbonblogi.blogspot.com
Minun on pitänyt turvautua Columbon nimimerkin takaa kirjoittamiseen, sillä tiedän, että WinCapitan jäseniä on ollut pidätettyinä useita viikkoja heppoisemmistakin syistä. Mielestäni mielipiteen ilmaiseminen ei saa olla syy pidätetyksi tulemiselle.
Ei ainakaan Suomessa. Jokaisella suomalaisella on oikeus sananvapauteen. Olen kuitenkin nyt omalla aktiivisuudellani ottanut riskin joutua itsekin suurennuslasin alle, mutta minusta KRP:n tutkimusten epäkohdat on tuotava kaikkien tietoisuuteen.

On selvää, että suurta kohua herättäneeseen WinCapita -sijoittamiseen on osallistunut myös monenlaisia hörhöjä. Klubi ei ole valinnut sijoittajiaan aatteen tai ideologian perusteella. Mutta jäsenten joukossa on myös paljon hyvin koulutettuja ja sivistyneitä Suomen kansalaisia. WinCapitan jäsenistössä on useita poliiseja, yrittäjiä, opettajia, upseereja, poliitikkoja – eli hyvinkin kattava läpileikkaus suomalaisista. Tämä kirjava joukko suomalaisia on nyt kuitenkin median uutisoinnin vuoksi ahdistettu nurkkaan, eikä valtaosa sijoittajista enää tiedä mitä tai ketä uskoa.
Monet sijoittajista pelkäävät tulla julkisuuteen, koska media on maalannut heistä mielikuvan typeristä ja ahneista onnenonkijoista, joille saa ja pitääkin nauraa.

Totuus on kuitenkin toinen.

WinCapitan tapauksessa on jäävätty jo kaksi lakimiestä. Varatuomari Ilkka Pitkänen jäävättiiin vain kaksi vuorokautta ennen erään jäsenen oikeuskäsittelyä täysin käsittämättömällä tavalla. KRP ilmoitti yllättäin, ettei halua varatuomari Ilkka Pitkästä puolustuksen oikeusavustajaksi. Syytetyllä ei ollut mitään mahdollisuutta saada uutta asiaan perehtynyttä avustajaa kahdessa vuorokaudessa. Lisäaikaa ei myöskään myönnetty.

Varkauden käräjätuomari Jukka Lumiala myöntää, että oikeusavustajan jäävääminen käräjäistunnosta on erittäin harvinaista.
Hänen 30-vuotisen tuomariuransa aikana ei ole sattunut vastaavaa. Lumiala kertoo, että alun perin tutkinnanjohtaja piti Pitkästä esteellisenä toimimaan oikeusavustajana. Väistämättä tapahtuneesta saa sellaisen mielikuvan, että käräjätuomari Lumiala on itsekin yllättynyt omasta päätöksestään. KRP ehdotti jääväämistä vuorokautta aiemmin ennen lopullista jääväämistäpäätöstä (todelle heppoisin perustein) ja käräjätuomari toimi kuten KRP tahtoi. Mielestäni KRP ei voi valita puolustuksen lakimiehiä. Kyseessä on mielivaltainen ja törkeä oikeusloukkaus.

WinCapitan pääjutun osalta ei ole nostettu ainuttakaan syytettä, vaikka muutamat virkamiehet levittivätkin pyramidihuhua jo lähes kaksi vuotta sitten. Syytteitä rikoksista ei voi nostaa ilman todisteita. Todisteet WinCapitan rikollisuudesta puuttuvat siis edelleen. Näyttää siltä, ettei kaikkien toiminta WinCapita -tapauksen ympärillä täysin kestä päivänvaloa. Mielestäni tärkeintä olisi saada WinCapitan pääepäilty Hannu Kailajärvi kertomaan asioiden todellinen luonne. KRP ei kuitenkaan
ole antanut Kailajärvelle lupaa kertoa julkisuuteen yhtään mitään. Kailajärvi on ollut eristettynä joulukuusta 2008 eikä häntä myöskään pääse haastattelemaan. Uskon, että Kailajärveä pelätään, koska Kailajärven kertomus WinCapitan todellisuudesta olisi ja on täysin eri kuin se, mitä KRP asiasta suomalaisille uskottelee.

Minulle on varmistunut, että Kailajärven suulla on annettu irrallisia ja valheellisia lausuntoja julkisuuteen noin 6kk sitten. Jos KRP haluaisi toimia oikein, sen tulisi tehdä kaikkensa totuuden julki tuomiseksi. Mikäli tutkinnassa on alusta asti menty hakoteille, sekin olisi pystyttävä myöntämään. Virheitä sattuu kaikille, ja virheet voi antaa anteeksi.
Mutta kenestäkään ei saa tehdä syntipukkia saati syyllistä valheellisin perustein. Väistämättä WinCapita -tapauksen kohdalla tekee mieli väittää, että joku tai jotkut haluavat peitellä tai salata jotakin. Kuka peittelee ja mitä?
Jutun tutkinnassa on paljon hämärää. Sen ymmärtää jokainen, joka asiaan vähänkin perehtyy.

Tapausta tutkiessani olen kokenut valtavan pettymyksen. Olen pettynyt joidenkin medioiden ja joidenkin virkamiesten toimintaan.
Samalla olen äärimmäisen syvästi huolissani siitä, kuinka helposti suomalaiset antavat johdattaa itsensä harhaan.
WinCapita-keskusteluissa vain harvat ajattelevat omilla aivoillaan. On suorastaan pelottavaa huomata,
että kansa nielee kaiken, mitä muutamissa medioissa puhutaan tai kirjoitetaan. Näitä samoja valheellisia lauseita toistellaan työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa. Toivon todella, että te kirjeeni vastaanottajat perehtyisitte WinCapitan todellisuuteen ja rohkeasti astuisitte esiin puhumaan sanavapauden (myös Hannu Kailajärven sanavapauden) ja todellisen totuuden esille tuomisen puolesta.

Olen tutkinut WinCapita -tapausta erittäin paljon viimeisen kahden vuoden aikana ja annan mielelläni lisätietoja tapaukseen liittyvistä yksityiskohdista. Olen tutustunut kymmeniin WinCapitan jäseniin ja tiedän, että jäsenet ovat erittäin pettyneitä KRP:n ja joidenkin medioiden harjoittamaan aiheettomaan mustamaalaamiseen ja asiaan liittyvien faktojen salailuun.

Ihmettelen suuresti, ettei mikään taho ole vielä nostanut kissaa pöydälle. Mielestäni kaikkien osapuolten olisi aika lopettaa hölmöilyt ja keskittyä tosiasioihin. Lain on oltava kaikille sama.

Totuus on monesti tarua ihmeellisempää.

Totuuden puolesta, “Columbo”

Keskusrikospoliisi Koettaa Kaventaa WinCapitan Jäsenten Oikeusturvaa

WinCapitan esitutkintaan on tullut Keskusrikospoliisin taholta yllättäen mukaan pyrkimys, jolla aiheeseen perehtyneet asiamiehet pyritään jääväämään asioiden kaikesta käsittelystä sillä perusteella, että heillä on jo muitakin päämiehiä.

Tähän liittyen sain myös minä tutkinnanjohtaja Seppo Rautavalta 12.8.2009 päivätyn päätöksen, jonka mukaan en voi toimia kenenkään WinCapitan jäsenen asiamiehenä juuri ja vain sen vuoksi, että olen edustanut useita jäseniä erityisesti tutkinnan ohessa käydyissä, vakuustakavarikkojen tuomioistuimissa tapahtuneissa vahvistusmenettelyissä.

Kun tieto Rautavan määräyksestä näyttää jostakin syystä levinneen jäsenistön keskuuteen, katson asialliseksi selvittää tällä kirjoituksella esteellisyysvaatimuksen perusteet ja sen nykytilan.

Asiaan liittyen on aikaisemmin tehty muitakin kuin minua koskevia päätöksiä siitä, että useita jäseniä avustaneet asiamiehet eivät ole olleet esteellisiä toimimaan vakuustakavarikkoja koskevissa käsittelyissä.

Kuitenkin Varkauden käräjäoikeus totesi yllättäen minut esteelliseksi siellä 13.8.2009 käsiteltäväksi määrätyn vakuustakavarikkoon liittyvän, syytteen nostamiselle varatun ajan pidentämistä koskevassa asiassa. Perusteena oli ainoastaan se, että olin esiintynyt aikaisemmin vastaavissa käsittelyissä ja että minulla oli useita WinCapitan jäseniä päämiehinä.

Päämieheni joutui menemään käräjäoikeuteen yksin 13.9.2009. Hän pyysi asian käsittelyn lykkäämistä, jotta hän ehtii hankkia itselleen uuden avustajan, joka ehtii perehtyä asiaan. Käräjätuomari Jukka Lumiala päätti kuitenkin olla myöntämättä lykkäystä avustajan hankkimiseksi ja jatkoi syytteen nostamiseen varattua aikaa 4 kuukaudella. Päätös tietenkin rikkoo muun muassa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräyksiä siitä, että epäillylle on varattava riittävä aika valmistautua oikeudenkäyntiin.

Varkauden KO:n päätöksestä ilahtuneena tutkinnan johtaja Seppo Rautava lähetti minulle päätöksensä esteellisyydestäni, joka tuntui koskevan kaikkea WinCapitan jäsenten edustamista eri yhteyksissä. Kun näin laajaa määräystä ei tietojeni mukaan ole annettu kenellekään muulle, lienee oikein tulkita asiaa siten, että tekemäni selvitykset ovat nähtävästi ulottuneet sellaiselle alueelle, jossa minun johtopäätökseni ovat vahvasti Keskusrikospoliisin tutkinnasta luoman ennakkokäsityksen vastaisia.

Tämän johdosta on ensinnäkin on todettava, että asiamiehen esteellisyydestä päättäminen tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa on OK 15:10a nojalla tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia. Esitutkintaviranomaisen toimivalta ei ulotu tuomioistuinkäsittelyyn saakka, vaan rajoittuu esitutkintamenettelyyn. Tuomioistuinkäsittely on pakkokeinolaissa määrätty turvaamistoimiasiassa toimenpiteen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvaksi ja se on ainoa keino, jolla toimenpiteen kohteeksi joutunut voi puolustaa oikeuksiaan.

Takavarikon käsittely tuomioistuimessa ei todellakaan ole osa esitutkintaa, vaikka Rautava niin kirjelmissään väittääkin. Tällainen väite osoittaa juuri sen kauhukuvan, johon käytäntö tämän oikeussuojakeinon käyttämisessä on Suomessa ajautunut. Nyt tutkinnanjohtaja katsoo tuomioistuinkäsittelyn olevan jo osa esitutkintaa ilmeisesti sen vuoksi, että takavarikot ovat niin helposti tulleet tuomioistuimissa hyväksytyiksi poliisin niin vaatiessa. Tämä on karmea väärinkäsitys.

Käsittely tuomioistuimessa on selkeästi esitutkinnasta erotettu, toimenpiteen kohteeksi joutuneen henkilön ainoa oikeussuojakeino!Esitutkintalain 45 §:n mukaan taas esitutkinnassa käsiteltävänä olevan asian yhteydessä asiamiehen esteellisyys ratkaistaan esitutkinnassa. Esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätösvaltaan kuuluu  ETL 45,3 mukaan esteellisyydestä päättäminen. Sellaisesta päätöksestä ei ole säädetty valitusmahdollisuutta, mutta tästä huolimatta päätöksen oikeusvoima ei ulotu tuomioistuinmenettelyyn saakka, jossa esteellisyydestä päättää riippumaton tuomioistuin OK 15 luvun säännösten nojalla.Asia on asianosaiselle päämiehelle äärimmäisen tärkeä, koska hänenkin kaikki omaisuus on monien kohdalla määrätty takavarikkoon ja luonnollisesti se aiheuttaa hänelle valtavasti haittaa. Kun poliisitutkinta on ollut käynnissä jo kohta kahden vuoden ajan eikä yhtäkään syytettä ole vieläkään nostettu, takavarikkojen haitta on muodostunut kohtuuttomaksi niin monien WinCapitan jäsenten kohdalla.

Kuten sanottu, takavarikon ja syytteen nostamiselle säädetyn määräajan pidentämisen vastustaminen on ainoa oikeussuojakeino, joka kohdehenkilöllä lainsäädäntömme mukaan on olemassa keskusrikospoliisin toimittaman vakuustakavarikon kumoamiseksi. Sama on tilanne muiden WinCapitan jäsenten kohdalla, joiden omaisuutta on ilmoituksen mukaan pantu takavarikkoon jo 24 miljoonan euron määrä.

Sen vuoksi on tärkeätä, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa perusteellisesti, vaikka takavarikkoihin ja syyteajan pidentämiseen onkin tähän asti suostuttu keskusrikospoliisin toivomalla tavalla. Jossakin kohden on oltava raja, kuinka pitkään takavarikkoja voidaan pitää yllä.Pakkokeinolain 4:11 ei suinkaan tarkoita sitä, että tuomioistuin vain vahvistaa poliisi kuvaaman “syytä epäillä” kynnyksen ylittymisen. Asian viemisellä tuomioistuimen ratkaistavaksi ei olisi mitään merkitystä, jos tarkoituksena olisi vain poliisin esittämän ajatuksen vahvistaminen. “Syyttä epäillä” kynnys pakkokeinolain 4 luvun 1 §:ssa tarkoittaa tietenkin sitä, että saadakseen tuomioistuimen hyväksymisen “syytä epäillä” -kynnyksen ylittymiseen hakijan on esitettävä tuomioistuimelle sellainen faktaperusta, josta tuomioistuin voi päättää, onko asiassa esitetyn selvityksen perusteella “syytä epäillä” rikoksen tapahtuneen ja sillä perusteella turvaamistoimen olevan tarpeellinen.

Sellainen tulkinta ei voi olla oikea, että tuomioistuimen tulee näissä asioissa vain kuitata poliisin mielipide ja viitata tulevaisuudessa, jos koskaan, tapahtuvaan asian lopulliseen käsittelyyn. Rikoksen tapahtumisesta on varsinkin syyteaikaa toistuvasti pidennettäessä esitettävä sellainen faktaperusta, joka kiistattomalla tavalla antaa aiheen olettaa epäillyn rikoksen tapahtuneen.

Toistaiseksi keskusrikospoliisi ei haastattelemieni ihmisten mukaan ole WinCapitaan liittyvissä oikeudenkäynneissä esittänyt minkäänlaista näyttöä törkeästä petoksesta, ei teonkuvausta, ei tekoaikaa eikä tekopaikkaa.

Sitäkään ei ole esitetty, kenelle on aiheutettu vahinkoa eikä varsinkaan sitä, kenelle joku WinCapitan jäsen olisi jotakin vahinkoa aiheuttanut tai onko joku edes väittänyt hänen syyllistyneen johonkin rikokseen.

Petosrikoksen tunnusmerkistön kaikki osatekijät ovat kuvaamatta ja rikoksen tahallisuus täysin näyttämättä.Kollektiivinen syyllisyys ei ole mahdollista tämän päivän suomalaisessa oikeuskäytännössä. Siten pelkkä kuuluminen WinCapita -sijoitusklubin jäsenyyteen ei voi olla rikos. Rikos ei ole myöskään kysymyksessä, mikäli siirretään varoja pankista toiseen, ei myöskään jos niitä vapaaehtoisesti siirretään sijoitusklubin ylläpitämälle sijoitustilille. Tämä vaihe ei vielä ole ollut sijoitustoimintaa, vaan pelkkää rahaliikennettä. Yhdelläkään rahoja näin siirtäneellä jäsenellä ei ole ollut WinCapitassa velvollisuutta osallistua enempiin sijoituksiin.Keskusrikospoliisi katsoo kuitenkin, että jo rahojen siirtäminen klubiin jäsenen omalle tilille nettipankkiin on ollut “rahankeräystä”.

Sen lisäksi keskusrikospoliisi väittää, että uuden jäsenen suosittelija on luvannut, että jäsenen varoilla tehdään valuuttakauppaa ja saadaan suuria tuottoja, vaikka tämä ei ole pitänyt paikkaansa. Näin on kuulemma syyllistytty törkeään petokseen.Tosiasiassa klubin virallisessa esittelyaineistossa ei ole koskaan luvattu tehdä jäsenten varoilla valuuttakauppaa eikä myöskään taattu suuria tuottoja. Koko ajan on korostettu valuuttakaupan suuria riskejä. Klubin taholta on ainoastaan luvattu toimittaa jäsenille automatisoitu valuuttakauppaohjelmisto, jolla voi tehdä valuuttakauppapäätöksiä siirtämättä jäsenmaksua enempää lainkaan varoja klubin tileille. Tällainen ohjelma on myös toimitettu ja se on toiminut erinomaisesti monien asiantuntevien käyttäjien vahvistaessa tämän.

Olisi myös yleiseltä kannalta erityisen tärkeätä, että ilmoituksen mukaan yhteensä yli 24 miljoonaan euroon kohonneiden vakuustakavarikkojen torjumiseksi säädetty ainoa oikeussuojakeino edes kerran tutkitaan Suomessa perusteellisesti.

Tilannehan on se, että KRP ei vieläkään ole esittänyt ainuttakaan syytettä asiassa, vaikka tutkinta on ollut käynnissä jo lähes kaksi vuotta. Tarkkaa tietoa ei ole siitäkään, milloin syytetoimiin ryhdytään, vaikka joka tilanteessa on vakuutettu, että näin tulee pian käymään. Takavarikkojen määrä on valtava oikeusloukkaus korkeinta omistusoikeuden suojaa koskevan lainsäädäntöämme ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräyksiä vastaan. Kun kansalaisilla ei ole mitään muuta oikeussuojakeinoa näitä loukkauksia vastaan, kuin juuri tämä nyt käsillä oleva menettely asian käsittelemiseksi, niin asiaan pitäisi suhtautua suurella vakavuudella ja etenkin siten, että asia voidaan esittää tuomioistuimille sellaisten lakimiesten toimesta, jotka ovat jollakin tavalla ehtineet perehtyä jutun yksityiskohtiin.

Mitä ihmeen oikeusvarmuutta edistäisi se, että jokaiselle epäillylle pitäisi löytää aina uusi avustaja!? Mistä ihmeestä edes löydettäisiin lakimiehet WinCapitan kaikille yli 10.000 jäsenelle? Mutta ennen kaikkea, asian perusteelliseen selvitykseen on päästävä edes kerran ilman, että perusteellinen selvitys tuomioistuimissa estetään suorastaan kömpelöillä ja lakiin perustumattomilla esteellisyysväittämillä.

Allekirjoittanut on pyrkinyt tekemään tarpeellisen selvityksen klubin toiminnan sisällöstä ja rikoksen mahdottomuudesta jäsenistön tekemänä. Selvityksen tekeminen ei kuitenkaan valitettavasti onnistu ilman laajaa perehtymistä asiaan. Sen tietäen keskusrikospoliisi on ryhtynyt tarmokkaasti toimenpiteisiin, joilla se saisi asiaan perehtyneet lakimiehet sivuun asian käsittelyistä. On helpompi toimia ympäristössä, jossa koko ajan haetaan uusia asiamiehiä, joilla ei ole mahdollisuutta perehtyä asiaan syvällisesti.

Sen jälkeen, kun olen WinCapitan jäsenistön toimeksiannosta saanut tehtäväkseen tutkia laajemmin WinCapita sijoitusklubin toimintaa sekä siitä käynnistynyttä esitutkintaa, keskusrikospoliisi on ryhtynyt uskomattomaan painostukseen minun eliminoimiseksi niiden lakimiesten johdosta, jotka voivat toimia epäiltyjen avustajina muuallakin kuin vain esitutkintaan liittyvissä kuulusteluissa.

Saattaa ehkä tuntua kirjoittajan omahyväisyydeltä todeta, että asian tutkiminen on ilmeisesti tuonut esille seikkoja, jotka eivät ole esitutkintaa suorittavan keskusrikospoliisin mieleen. Mitään sellaista konkreettista tekoahan KRP ei ole esittänyt, jossa laatija olisi menetellyt säännösten vastaisesti. Viittaukset ovat kohdistuneet ainoastaan siihen, että minulla on ollut useita WinCapitan jäseniä päämiehinäni.Yllättäen tuli sitten alussa mainittu Varkauden KO päätös 11.8.2009 ja sen jälkeen Rautavan päätös yleisestä esteellisyydestä.

Tätä tutkinnanjohtajan päätöstä voidaan moittia lukuisilla perusteilla. Ensinnäkin esitutkintalain 45 §:n 2 momentti määrää, että päätös avustajan esteellisyydestä voidaan tehdä vain yksittäistapauksissa.Helminen-Lehtola-Virolainen toteavat kirjassaan “Esitutkinta ja pakkokeinot” nimenomaan, että kielto voidaan antaa vain poikkeustapauksissa ja perustelluin syin. Lisäksi he ilmoittavat, että päätöksen pitää perustua painaviin rikostutkinnallisiin syihin ja avustamisen on sallittava jatkuvan heti, kun kiellon perusteina olleita syitä ei enää ole.Jos teoreettisesti edettäisiin siihen saakka, että jokaisen WinCapitan jäsenen kohdalla “yksittäistapauksena” annettaisiin päätös esteellisyydestäni, niin siitä huolimatta esteellisyys ei voi Rautavan ilmoituksen mukaisesti koskea kaikkia, sillä jäljelle on jäätävä ainakin yksi jäsen jota voin avustaa ja jonka etujen kanssa muiden jäsenten kanssa toimiminen vaikeuttaisi esitutkintaa merkittävästi.

Rautava ei ole ilmoittanut, kuka voisi olla tällainen jäsen. Tämä huomautus on tietenkin vain täysin teoreettinen, mutta sellaisenaan osoittaa jääväyspäätöksen pahan loogisen virheen.Tutkinnanjohtajan tehdessä ETL 45 § 3 momentin nojalla esitutkintaa koskevan esteellisyyspäätöksen, sellaisella päätöksellä ei ole mitään oikeusvoimaa tuomioistuimeen nähden. Tuomioistuin päättää Suomessa asiamiehen tai avustajan esteellisyydesta OK 15:10a §:n nojalla. Esitutkinnan tutkinnanjohtajalla ei ole mitään toimivaltaa tuomioistuimeen nähden, joka ratkaisee kysymyksen asiamiehen esteellisyydestä itsenäisesti.Esteellisyyttä ei voida tuomioistuimessa määrätä sillä perusteella, että asiamies on hoitanut ennen jonkun toisen samaan yhdistykseen kuuluvan jäsenen asiaa. Tuomioistuimessa voidaan esteellisyys todeta, jos on kysymys selvästä eturistiriitatilanteessa jonkun toisen, tuomioistuimessa vireillä olevan jutun asianosaisen kanssa.

Kokonaan toinen puoli asiassa on sitten se, että mitä vahinkoa toiminnastani voisi olla tai on ollut. Tosiasiassahan esitutkinta on asiassa jatkunut pitkään ja jäsenistö on kokenut, että KRP on koko ajan antanut esitutkinnan kulusta virheellistä tietoa.Tutkimukseni ovat laajojen haastattelujen perusteella tuoneet esille paljon tietoa, joka kylläkin poikkeaa KRP tiedotuslinjasta, mutta joka ei voi olla muuta kuin hyödyksi esitutkinnalle. Esitutkinnan kannalta on tietenkin ensiarvoista, että totuus tulee siinä kaikin tavoin esille. Sen vuoksi on mahdotonta ajatella, että ne selvitykset, jotka olen tehnyt, voisivat jollakin tavalla haitata esitutkintaa. Niillä ei voi olla mitään muuta kuin hyödyllistä vaikutusta esitutkinnan lopputulokseen nähden.

Tuntuu kuitenkin siltä, että esitutkintaviranomaisilla on WinCapitan suhteen ollut vahva ennakkoasenne siitä, miten jutun tutkinnan pitää päättyä. Tätä ennakkoasennetta hankkimani selvitykset voivat toki haitata, mutta se ei voi olla samaa kuin esitutkinnan haittaaminen.Tyypillinen esimerkki asiassa on se, että WinCapitaa on alunperin markkinoitu pyramidihuijauksena.

Nyttemmin sana pyramidi on kuitenkin hävinnyt  KRP:n tiedotteista, kun on epäilyksettä käynyt selville, että WinCapitaan ei ole sisältynyt pyramidihuijaukselle tyypillisiä piirteitä.Näin ollen on katsottava, että minun katsominen esteelliseksi on johtunut vain siitä, että toimestani on tuotu esille asioita, jotka eivät sovi yhteen tutkinnan esitutkinnan ennakkoasenteiden kanssa. Varsinaisen esitutkinnan tulosten suhteen en ole aiheuttanut yhtään mitään vahinkoa, päinvastoin.

Olisi äärimmäisen tärkeätä saada yksi vakuustakavarikkoasia yhden kerran käsitellyksi perusteellisesti niin että nähdään, onko sellainen rikos olemassa, jonka perusteella tuomioistuimen olisi syytä epäillä, että vakuustakavarikot ovat olleet tarpeen.

Rautavan päätöksen jälkeen olen jatkanut toimintaani Savonlinnan oikeusaputoimiston hyväksymänä asiamiehenä ja pyytänyt, että Savonlinnan käräjäoikeus määrää minut siellä käsiteltäväksi tulevassa asiassa syylliseksi epäillyn puolustajaksi. Savonlinnan käräjäoikeus onkin 19.8.2009 antamallaan päätöksellä määrännyt minut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1-kohdan nojalla syylliseksi epäillyn henkilön puolustajaksi. On täysin selvää, että keskusrikospoliisin esteellisyydestäni antama päätös on tältä osin tullut merkityksettömäksi.

Tärkeätä on tällä hetkellä se, että WinCapitan esitutkintaan liittyen saadaan edes kerran käytyä sellainen vakuustakavarikkoihin liittyvä oikeudenkäynti, jossa klubin toiminta ja takavarikkojen perusteet voidaan käydä niin täydellisesti lävitse, että vakuuttavasti päästään näkemään, onko WinCapitan jäsenistöä syytä epäillä jostakin rikoksesta.

Ilkka Pitkänen
OTL.Varatuomari,Ekonomi
EOK:n liittohallituksen jäsen

KRP ja Varkauden käräjäoikeus pelaavat likaista peliä

Case WinCapita saa taas uusia mystisiä piirteitä. Jäsenet ovat jo pitkään puhuneet KRP:n mielivaltaisista toimenpiteistä WinCapitan tutkinnan osalta. Tänään saimme nähtäväksemme todella räikeän esimerkin siitä, että KRP voi soveltaa lakia haluamallaan tavalla. Onko KRP:llä lupa kävellä lain yli?

KRP sai Varkauden käräjäoikeuden avulla estettyä puolustuksen oikeusavustajan osallistumisen torstaina olevaan oikeuskäsittelyyn. Lakimiehen hyllyttämiselle ei ole annettu mitään totuuteen ja lakiin perustuvaa selitystä.

Mielestäni hyllytyksen todellinen syy on PELKO.

KRP pelkää varatuomari Ilkka Pitkästä kuten on jo pitkään ollut aistittavissa. Koko hyllyttämisprosessi on täysin “mielipuolinen”. Samanlaista likaista peliä on nähtävissä usein elokuvissa sekä valitettavasti edellisen laman aikana myös täällä Suomessa. WinCapitan osalta totuutta ei haluta tuoda julkisuuteen eikä myöskään oikeuteen. WinCapitan rikolliseksi leimaaminen tehdään keinoja kaihtamatta ja lakia kunnioittamatta.

Miten on mahdollista, että kaikkien tahojen ei tarvitse noudattaa lakia?

Toivottavasti jokainen järkevä kansalainen vihdoin tajuaa sen tosiasian, että KRP:n tutkimukset eivät kestä päivänvaloa. Kertokaa yksikin syy miksi varatuomari Ilkka Pitkänen ei saisi edustaa päämiestään? Mikäli KRP:llä ei ole mitään salattavaa eikö Pitkänen olisi oikein sopiva lakimies oikeuskäsittelyyn? Pitkänen on varmasti pätevä mies ja todella hyvin perillä WinCapitan tapauksesta.

Miksi hyllytys tehtiin vain 2 päivää ennen oikeuskäsittelyä vaikka aikaa “hyllyttämiselle” olisi ollut monta viikkoa? Näkemykseni mukaan KRP pyrkii näin hankaloittamaan ja sabotoimaan WinCapitan jäsenen mahdollisuutta puolustaa itseään. Onko KRP oikeasti näin ahtaalla, että heidän on turvauduttava lainvastaiseen ja todella likaiseen peliin?

Kuka käskyttää KRP:tä? Tänään saadun tiedon valossa näyttäisi myös siltä, että “KRP” käskyttäisi Varkauden käräjäoikeutta. Tänään julistettu käräjäoikeuden tekemä hyllytyspäätös on todella hampaaton. Voiko suomalaiseen oikeuteen tämän jälkeen luottaa? Jatkaako media isojen tottelemista vai nostaako media esille tämän mielivaltaisen hyllyttämisprosessin?

Katsokaa päivämääriä ja ihmetelkää miten härskisti KRP toimii:

21.7.2009 KRP “kelpuuttaa” Ilkka Pitkäsen WinCapitan jäsenen lakimieheksi
10.8.2009 KRP “ilmoittaa” Ilkka Pitkäsen esteellisyydestä
11.8.2009 Varkauden käräjäoikeus “tottelee” KRP:n mielivaltaista tahtoa
13.8.2009 WinCapitan jäsenen vakuustakavarikon suullinen käsittely

Koko hyllytysprosessi syö todella paljon luottamusta KRP:n ja suomalaisen oikeusjärjestelmän uskottavuuteen. Poliisin ja oikeusjärjestelmän rehellisyys ovat molemmat yhteiskuntamme tärkeitä tukipilareita. Voiko kumpaankaan enää luottaa? Kenen juoksupoikia KRP ja Varkauden kärjäoikeus ovat?

Joskus menneisyydessä en olisi voinut kuvitella, että KRP syyllistyy näin rottamaiseen toimintaan mutta enää en ylläty mistään. Moraalittomat lurjukset ovat häpeäksi Suomelle.

EOK:n julkaisema tiedote:
http://sanomat24.fi/index.php?option=co … Itemid=176

Myös tämä artikkeli ansaitsee tulla julkaistuksi mahdollisimman laajalti ja on myös lainattu Columbon blogista johon myös linkki tässä: http://columbonblogi.blogspot.com/