WinCapitan esitutkintaan on tullut Keskusrikospoliisin taholta yllättäen mukaan pyrkimys, jolla aiheeseen perehtyneet asiamiehet pyritään jääväämään asioiden kaikesta käsittelystä sillä perusteella, että heillä on jo muitakin päämiehiä.
Tähän liittyen sain myös minä tutkinnanjohtaja Seppo Rautavalta 12.8.2009 päivätyn päätöksen, jonka mukaan en voi toimia kenenkään WinCapitan jäsenen asiamiehenä juuri ja vain sen vuoksi, että olen edustanut useita jäseniä erityisesti tutkinnan ohessa käydyissä, vakuustakavarikkojen tuomioistuimissa tapahtuneissa vahvistusmenettelyissä.
Kun tieto Rautavan määräyksestä näyttää jostakin syystä levinneen jäsenistön keskuuteen, katson asialliseksi selvittää tällä kirjoituksella esteellisyysvaatimuksen perusteet ja sen nykytilan.
Asiaan liittyen on aikaisemmin tehty muitakin kuin minua koskevia päätöksiä siitä, että useita jäseniä avustaneet asiamiehet eivät ole olleet esteellisiä toimimaan vakuustakavarikkoja koskevissa käsittelyissä.
Kuitenkin Varkauden käräjäoikeus totesi yllättäen minut esteelliseksi siellä 13.8.2009 käsiteltäväksi määrätyn vakuustakavarikkoon liittyvän, syytteen nostamiselle varatun ajan pidentämistä koskevassa asiassa. Perusteena oli ainoastaan se, että olin esiintynyt aikaisemmin vastaavissa käsittelyissä ja että minulla oli useita WinCapitan jäseniä päämiehinä.
Päämieheni joutui menemään käräjäoikeuteen yksin 13.9.2009. Hän pyysi asian käsittelyn lykkäämistä, jotta hän ehtii hankkia itselleen uuden avustajan, joka ehtii perehtyä asiaan. Käräjätuomari Jukka Lumiala päätti kuitenkin olla myöntämättä lykkäystä avustajan hankkimiseksi ja jatkoi syytteen nostamiseen varattua aikaa 4 kuukaudella. Päätös tietenkin rikkoo muun muassa ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräyksiä siitä, että epäillylle on varattava riittävä aika valmistautua oikeudenkäyntiin.
Varkauden KO:n päätöksestä ilahtuneena tutkinnan johtaja Seppo Rautava lähetti minulle päätöksensä esteellisyydestäni, joka tuntui koskevan kaikkea WinCapitan jäsenten edustamista eri yhteyksissä. Kun näin laajaa määräystä ei tietojeni mukaan ole annettu kenellekään muulle, lienee oikein tulkita asiaa siten, että tekemäni selvitykset ovat nähtävästi ulottuneet sellaiselle alueelle, jossa minun johtopäätökseni ovat vahvasti Keskusrikospoliisin tutkinnasta luoman ennakkokäsityksen vastaisia.
Tämän johdosta on ensinnäkin on todettava, että asiamiehen esteellisyydestä päättäminen tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa on OK 15:10a nojalla tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia. Esitutkintaviranomaisen toimivalta ei ulotu tuomioistuinkäsittelyyn saakka, vaan rajoittuu esitutkintamenettelyyn. Tuomioistuinkäsittely on pakkokeinolaissa määrätty turvaamistoimiasiassa toimenpiteen kohteeksi joutuneen henkilön oikeusturvaksi ja se on ainoa keino, jolla toimenpiteen kohteeksi joutunut voi puolustaa oikeuksiaan.
Takavarikon käsittely tuomioistuimessa ei todellakaan ole osa esitutkintaa, vaikka Rautava niin kirjelmissään väittääkin. Tällainen väite osoittaa juuri sen kauhukuvan, johon käytäntö tämän oikeussuojakeinon käyttämisessä on Suomessa ajautunut. Nyt tutkinnanjohtaja katsoo tuomioistuinkäsittelyn olevan jo osa esitutkintaa ilmeisesti sen vuoksi, että takavarikot ovat niin helposti tulleet tuomioistuimissa hyväksytyiksi poliisin niin vaatiessa. Tämä on karmea väärinkäsitys.
Käsittely tuomioistuimessa on selkeästi esitutkinnasta erotettu, toimenpiteen kohteeksi joutuneen henkilön ainoa oikeussuojakeino!Esitutkintalain 45 §:n mukaan taas esitutkinnassa käsiteltävänä olevan asian yhteydessä asiamiehen esteellisyys ratkaistaan esitutkinnassa. Esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätösvaltaan kuuluu ETL 45,3 mukaan esteellisyydestä päättäminen. Sellaisesta päätöksestä ei ole säädetty valitusmahdollisuutta, mutta tästä huolimatta päätöksen oikeusvoima ei ulotu tuomioistuinmenettelyyn saakka, jossa esteellisyydestä päättää riippumaton tuomioistuin OK 15 luvun säännösten nojalla.Asia on asianosaiselle päämiehelle äärimmäisen tärkeä, koska hänenkin kaikki omaisuus on monien kohdalla määrätty takavarikkoon ja luonnollisesti se aiheuttaa hänelle valtavasti haittaa. Kun poliisitutkinta on ollut käynnissä jo kohta kahden vuoden ajan eikä yhtäkään syytettä ole vieläkään nostettu, takavarikkojen haitta on muodostunut kohtuuttomaksi niin monien WinCapitan jäsenten kohdalla.
Kuten sanottu, takavarikon ja syytteen nostamiselle säädetyn määräajan pidentämisen vastustaminen on ainoa oikeussuojakeino, joka kohdehenkilöllä lainsäädäntömme mukaan on olemassa keskusrikospoliisin toimittaman vakuustakavarikon kumoamiseksi. Sama on tilanne muiden WinCapitan jäsenten kohdalla, joiden omaisuutta on ilmoituksen mukaan pantu takavarikkoon jo 24 miljoonan euron määrä.
Sen vuoksi on tärkeätä, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa perusteellisesti, vaikka takavarikkoihin ja syyteajan pidentämiseen onkin tähän asti suostuttu keskusrikospoliisin toivomalla tavalla. Jossakin kohden on oltava raja, kuinka pitkään takavarikkoja voidaan pitää yllä.Pakkokeinolain 4:11 ei suinkaan tarkoita sitä, että tuomioistuin vain vahvistaa poliisi kuvaaman “syytä epäillä” kynnyksen ylittymisen. Asian viemisellä tuomioistuimen ratkaistavaksi ei olisi mitään merkitystä, jos tarkoituksena olisi vain poliisin esittämän ajatuksen vahvistaminen. “Syyttä epäillä” kynnys pakkokeinolain 4 luvun 1 §:ssa tarkoittaa tietenkin sitä, että saadakseen tuomioistuimen hyväksymisen “syytä epäillä” -kynnyksen ylittymiseen hakijan on esitettävä tuomioistuimelle sellainen faktaperusta, josta tuomioistuin voi päättää, onko asiassa esitetyn selvityksen perusteella “syytä epäillä” rikoksen tapahtuneen ja sillä perusteella turvaamistoimen olevan tarpeellinen.
Sellainen tulkinta ei voi olla oikea, että tuomioistuimen tulee näissä asioissa vain kuitata poliisin mielipide ja viitata tulevaisuudessa, jos koskaan, tapahtuvaan asian lopulliseen käsittelyyn. Rikoksen tapahtumisesta on varsinkin syyteaikaa toistuvasti pidennettäessä esitettävä sellainen faktaperusta, joka kiistattomalla tavalla antaa aiheen olettaa epäillyn rikoksen tapahtuneen.
Toistaiseksi keskusrikospoliisi ei haastattelemieni ihmisten mukaan ole WinCapitaan liittyvissä oikeudenkäynneissä esittänyt minkäänlaista näyttöä törkeästä petoksesta, ei teonkuvausta, ei tekoaikaa eikä tekopaikkaa.
Sitäkään ei ole esitetty, kenelle on aiheutettu vahinkoa eikä varsinkaan sitä, kenelle joku WinCapitan jäsen olisi jotakin vahinkoa aiheuttanut tai onko joku edes väittänyt hänen syyllistyneen johonkin rikokseen.
Petosrikoksen tunnusmerkistön kaikki osatekijät ovat kuvaamatta ja rikoksen tahallisuus täysin näyttämättä.Kollektiivinen syyllisyys ei ole mahdollista tämän päivän suomalaisessa oikeuskäytännössä. Siten pelkkä kuuluminen WinCapita -sijoitusklubin jäsenyyteen ei voi olla rikos. Rikos ei ole myöskään kysymyksessä, mikäli siirretään varoja pankista toiseen, ei myöskään jos niitä vapaaehtoisesti siirretään sijoitusklubin ylläpitämälle sijoitustilille. Tämä vaihe ei vielä ole ollut sijoitustoimintaa, vaan pelkkää rahaliikennettä. Yhdelläkään rahoja näin siirtäneellä jäsenellä ei ole ollut WinCapitassa velvollisuutta osallistua enempiin sijoituksiin.Keskusrikospoliisi katsoo kuitenkin, että jo rahojen siirtäminen klubiin jäsenen omalle tilille nettipankkiin on ollut “rahankeräystä”.
Sen lisäksi keskusrikospoliisi väittää, että uuden jäsenen suosittelija on luvannut, että jäsenen varoilla tehdään valuuttakauppaa ja saadaan suuria tuottoja, vaikka tämä ei ole pitänyt paikkaansa. Näin on kuulemma syyllistytty törkeään petokseen.Tosiasiassa klubin virallisessa esittelyaineistossa ei ole koskaan luvattu tehdä jäsenten varoilla valuuttakauppaa eikä myöskään taattu suuria tuottoja. Koko ajan on korostettu valuuttakaupan suuria riskejä. Klubin taholta on ainoastaan luvattu toimittaa jäsenille automatisoitu valuuttakauppaohjelmisto, jolla voi tehdä valuuttakauppapäätöksiä siirtämättä jäsenmaksua enempää lainkaan varoja klubin tileille. Tällainen ohjelma on myös toimitettu ja se on toiminut erinomaisesti monien asiantuntevien käyttäjien vahvistaessa tämän.
Olisi myös yleiseltä kannalta erityisen tärkeätä, että ilmoituksen mukaan yhteensä yli 24 miljoonaan euroon kohonneiden vakuustakavarikkojen torjumiseksi säädetty ainoa oikeussuojakeino edes kerran tutkitaan Suomessa perusteellisesti.
Tilannehan on se, että KRP ei vieläkään ole esittänyt ainuttakaan syytettä asiassa, vaikka tutkinta on ollut käynnissä jo lähes kaksi vuotta. Tarkkaa tietoa ei ole siitäkään, milloin syytetoimiin ryhdytään, vaikka joka tilanteessa on vakuutettu, että näin tulee pian käymään. Takavarikkojen määrä on valtava oikeusloukkaus korkeinta omistusoikeuden suojaa koskevan lainsäädäntöämme ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräyksiä vastaan. Kun kansalaisilla ei ole mitään muuta oikeussuojakeinoa näitä loukkauksia vastaan, kuin juuri tämä nyt käsillä oleva menettely asian käsittelemiseksi, niin asiaan pitäisi suhtautua suurella vakavuudella ja etenkin siten, että asia voidaan esittää tuomioistuimille sellaisten lakimiesten toimesta, jotka ovat jollakin tavalla ehtineet perehtyä jutun yksityiskohtiin.
Mitä ihmeen oikeusvarmuutta edistäisi se, että jokaiselle epäillylle pitäisi löytää aina uusi avustaja!? Mistä ihmeestä edes löydettäisiin lakimiehet WinCapitan kaikille yli 10.000 jäsenelle? Mutta ennen kaikkea, asian perusteelliseen selvitykseen on päästävä edes kerran ilman, että perusteellinen selvitys tuomioistuimissa estetään suorastaan kömpelöillä ja lakiin perustumattomilla esteellisyysväittämillä.
Allekirjoittanut on pyrkinyt tekemään tarpeellisen selvityksen klubin toiminnan sisällöstä ja rikoksen mahdottomuudesta jäsenistön tekemänä. Selvityksen tekeminen ei kuitenkaan valitettavasti onnistu ilman laajaa perehtymistä asiaan. Sen tietäen keskusrikospoliisi on ryhtynyt tarmokkaasti toimenpiteisiin, joilla se saisi asiaan perehtyneet lakimiehet sivuun asian käsittelyistä. On helpompi toimia ympäristössä, jossa koko ajan haetaan uusia asiamiehiä, joilla ei ole mahdollisuutta perehtyä asiaan syvällisesti.
Sen jälkeen, kun olen WinCapitan jäsenistön toimeksiannosta saanut tehtäväkseen tutkia laajemmin WinCapita sijoitusklubin toimintaa sekä siitä käynnistynyttä esitutkintaa, keskusrikospoliisi on ryhtynyt uskomattomaan painostukseen minun eliminoimiseksi niiden lakimiesten johdosta, jotka voivat toimia epäiltyjen avustajina muuallakin kuin vain esitutkintaan liittyvissä kuulusteluissa.
Saattaa ehkä tuntua kirjoittajan omahyväisyydeltä todeta, että asian tutkiminen on ilmeisesti tuonut esille seikkoja, jotka eivät ole esitutkintaa suorittavan keskusrikospoliisin mieleen. Mitään sellaista konkreettista tekoahan KRP ei ole esittänyt, jossa laatija olisi menetellyt säännösten vastaisesti. Viittaukset ovat kohdistuneet ainoastaan siihen, että minulla on ollut useita WinCapitan jäseniä päämiehinäni.Yllättäen tuli sitten alussa mainittu Varkauden KO päätös 11.8.2009 ja sen jälkeen Rautavan päätös yleisestä esteellisyydestä.
Tätä tutkinnanjohtajan päätöstä voidaan moittia lukuisilla perusteilla. Ensinnäkin esitutkintalain 45 §:n 2 momentti määrää, että päätös avustajan esteellisyydestä voidaan tehdä vain yksittäistapauksissa.Helminen-Lehtola-Virolainen toteavat kirjassaan “Esitutkinta ja pakkokeinot” nimenomaan, että kielto voidaan antaa vain poikkeustapauksissa ja perustelluin syin. Lisäksi he ilmoittavat, että päätöksen pitää perustua painaviin rikostutkinnallisiin syihin ja avustamisen on sallittava jatkuvan heti, kun kiellon perusteina olleita syitä ei enää ole.Jos teoreettisesti edettäisiin siihen saakka, että jokaisen WinCapitan jäsenen kohdalla “yksittäistapauksena” annettaisiin päätös esteellisyydestäni, niin siitä huolimatta esteellisyys ei voi Rautavan ilmoituksen mukaisesti koskea kaikkia, sillä jäljelle on jäätävä ainakin yksi jäsen jota voin avustaa ja jonka etujen kanssa muiden jäsenten kanssa toimiminen vaikeuttaisi esitutkintaa merkittävästi.
Rautava ei ole ilmoittanut, kuka voisi olla tällainen jäsen. Tämä huomautus on tietenkin vain täysin teoreettinen, mutta sellaisenaan osoittaa jääväyspäätöksen pahan loogisen virheen.Tutkinnanjohtajan tehdessä ETL 45 § 3 momentin nojalla esitutkintaa koskevan esteellisyyspäätöksen, sellaisella päätöksellä ei ole mitään oikeusvoimaa tuomioistuimeen nähden. Tuomioistuin päättää Suomessa asiamiehen tai avustajan esteellisyydesta OK 15:10a §:n nojalla. Esitutkinnan tutkinnanjohtajalla ei ole mitään toimivaltaa tuomioistuimeen nähden, joka ratkaisee kysymyksen asiamiehen esteellisyydestä itsenäisesti.Esteellisyyttä ei voida tuomioistuimessa määrätä sillä perusteella, että asiamies on hoitanut ennen jonkun toisen samaan yhdistykseen kuuluvan jäsenen asiaa. Tuomioistuimessa voidaan esteellisyys todeta, jos on kysymys selvästä eturistiriitatilanteessa jonkun toisen, tuomioistuimessa vireillä olevan jutun asianosaisen kanssa.
Kokonaan toinen puoli asiassa on sitten se, että mitä vahinkoa toiminnastani voisi olla tai on ollut. Tosiasiassahan esitutkinta on asiassa jatkunut pitkään ja jäsenistö on kokenut, että KRP on koko ajan antanut esitutkinnan kulusta virheellistä tietoa.Tutkimukseni ovat laajojen haastattelujen perusteella tuoneet esille paljon tietoa, joka kylläkin poikkeaa KRP tiedotuslinjasta, mutta joka ei voi olla muuta kuin hyödyksi esitutkinnalle. Esitutkinnan kannalta on tietenkin ensiarvoista, että totuus tulee siinä kaikin tavoin esille. Sen vuoksi on mahdotonta ajatella, että ne selvitykset, jotka olen tehnyt, voisivat jollakin tavalla haitata esitutkintaa. Niillä ei voi olla mitään muuta kuin hyödyllistä vaikutusta esitutkinnan lopputulokseen nähden.
Tuntuu kuitenkin siltä, että esitutkintaviranomaisilla on WinCapitan suhteen ollut vahva ennakkoasenne siitä, miten jutun tutkinnan pitää päättyä. Tätä ennakkoasennetta hankkimani selvitykset voivat toki haitata, mutta se ei voi olla samaa kuin esitutkinnan haittaaminen.Tyypillinen esimerkki asiassa on se, että WinCapitaa on alunperin markkinoitu pyramidihuijauksena.
Nyttemmin sana pyramidi on kuitenkin hävinnyt KRP:n tiedotteista, kun on epäilyksettä käynyt selville, että WinCapitaan ei ole sisältynyt pyramidihuijaukselle tyypillisiä piirteitä.Näin ollen on katsottava, että minun katsominen esteelliseksi on johtunut vain siitä, että toimestani on tuotu esille asioita, jotka eivät sovi yhteen tutkinnan esitutkinnan ennakkoasenteiden kanssa. Varsinaisen esitutkinnan tulosten suhteen en ole aiheuttanut yhtään mitään vahinkoa, päinvastoin.
Olisi äärimmäisen tärkeätä saada yksi vakuustakavarikkoasia yhden kerran käsitellyksi perusteellisesti niin että nähdään, onko sellainen rikos olemassa, jonka perusteella tuomioistuimen olisi syytä epäillä, että vakuustakavarikot ovat olleet tarpeen.
Rautavan päätöksen jälkeen olen jatkanut toimintaani Savonlinnan oikeusaputoimiston hyväksymänä asiamiehenä ja pyytänyt, että Savonlinnan käräjäoikeus määrää minut siellä käsiteltäväksi tulevassa asiassa syylliseksi epäillyn puolustajaksi. Savonlinnan käräjäoikeus onkin 19.8.2009 antamallaan päätöksellä määrännyt minut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1-kohdan nojalla syylliseksi epäillyn henkilön puolustajaksi. On täysin selvää, että keskusrikospoliisin esteellisyydestäni antama päätös on tältä osin tullut merkityksettömäksi.
Tärkeätä on tällä hetkellä se, että WinCapitan esitutkintaan liittyen saadaan edes kerran käytyä sellainen vakuustakavarikkoihin liittyvä oikeudenkäynti, jossa klubin toiminta ja takavarikkojen perusteet voidaan käydä niin täydellisesti lävitse, että vakuuttavasti päästään näkemään, onko WinCapitan jäsenistöä syytä epäillä jostakin rikoksesta.
Ilkka Pitkänen
OTL.Varatuomari,Ekonomi
EOK:n liittohallituksen jäsen